Munchenissa vierailimme suomalaisen ystävämme kodissa. Hänen siteensä ovat lähellä olevassa Italiassa ja saimme kotona tehtyä ihanaa italialaista ruokaa, syödä sekä opetella saltimboccaa, tomaattipastaa ja tiramisua. Opin valmistamaan ihan aidon tiramisun. Ohje seuraa. Ja opin mitä on aito ja alkuperäinen balsamiviinietikka ja balsamietikka (näillä kahdella on ero, teen siitä oman postauksen). Kävimme italialaisessa tukussa, joka on auki myös tavallisille asiakkaille. Monta metriä balsamicoja, vielä enemmän erilaisia pastoja, mortadellaa, pestoa, mascarponea ja kaikkea italialaista pyörryksiin asti! Ja viinejä, kolmella eurolla passelia luomupunaviiniä. Sinne haluaisin, vaikka Muncheniin ei sinänsä ole enää hinkua. Muuten matkasta enemmän matkablogini puolella.
Saksalaisia´erikoisuuksia oli erityisesti tutustuminen weisswurstiin aidossa ympäristössään, oluttuopin kera 1600-luvun Hofbrauhausissa. Weisswurst nyt oli hieman maustetumpi siskonmakkaran veli. Se syötiin kuumana, tarjoiltiin soppakulhossa kuumassa vedessä, erikoisen Dijon-tyyppisen, mutta makeamman sinapin kera. Toisessa kuvassa leipäpullia sienikastikkeessa.
Ei nyt ihan makuuni, raskas rakenne ja maku vähän löpsy. Sekin tyypillinen baijerilainen ruokalaji.
Pretzelit olivat jo minulle tuttuja, mutta erityisen suussa sulavia ja vähemmän suolaisia Helsingin pretzeleihin verrattuna (niitä saa ainakin stokkan herkuista Hesassa). Fussenissä, Baijerin alppien hiihtokaupungissa satuimme puotiin, missä myytiin ainoastaan lumipalloja. Ne olivat tippaleivän tapaista taikinaa, leveämpiä kaitaleita pyöritetty lumipalloiksi. Sisälle oli pursotettu marsipaanimassaa erilaisin mausten, kuten pistaasio, amaretto, suklaa jne. Sitten lumipallot oli kieritetty kevyesti erilaisin sokerikuottutuksin, vielä taputeltu strösseleitä ja muita herkkuja siihen. Niitä ei muualta saa, kuin pieneltä alueelta Alpeilta, ei tarviikaan, riitti pari mojovaa palloa neljään pekkaan, eikä niitä maunkaan puolesta koskaan kaipaa.
Oma tarina on juustot. Hinnat puolet Suomen hinnoista. Ihania, kovia vahvanmakuisia juustoja, joita useita maistelimme. Nimet? En muista, tuttujen appenzellerin ja goudan lisäksi mitä ne olivat.
Ja leivät haimme luomuleipäkaupasta. Kahden kilon leipiä sai puolikkaan tai neljäsosan mukaan. Perusleipä oli hapatettua ruista, melko vaaleaa, siihen oli lisätty erilaisia siemeniä, kuminaa, porkkanaa ja varioita oli monta. Toin Suomeenkin leivän. Joku voisi ihmetellä moista. Parasta eri paikoissa on tutustua paikkakunnan erikoisuuksiin. Saltimbocca (laukka suuhun) ja etelä-iltalialainen tomaattipasta eri postauksessa myöhemmin.
Näitä toin mukana: juustoja, leivän, pretzeleitä, savoyardi-keksejä tiramisuun, pestoa, italialaista tomaattikastiketta, balsamietikkaa, luomupunaviiniä, amarettoa, suklaata, bruschetta-mausteita, ja ranskalaisia tryffeliperunoita siemenperunoiksi. Vielä siemeniä: roomansalaattia, tiikeritomaattia, pyöreitä kesäkurpitsoja sekä alppiruusunkin siemeniä.
Munchenin tulli oli aika tarkka, käsikassissani olleet ruokatavarat tarkastettiin, mascarpone-juustopurkki ei päässyt matkaan. Olikohan se liian nestemäistä? Aika tarkka tarkastus siellä olikin. Monet näkyivät jäävän tarkastukseen. Muuten lähtöselvitys oli nopea ja näppärä, boarding kortinkin tulostuksessa oli virkailija, toisin kuin Helsingissä, missä se oli hässeli monelle ja meille, koska tietokone keskeytti meidän kohdallamme ja saimme oikein todistella asiaa ennenkuin meitä uskottiin.
Ystäväni Marketta paistoi aidon Baijerilaisen juustokakun pyynnöstäni. Tässä se on:
Pohja:
noin 200 g voita
jauhoja
2 kananmunaa
Täyte:
500 g mascarpone-juusto (maustamaton tuorejuustokin varmaan käy)
2 dl vispikermaa
2 sitruunan raastettu kuori ja mehu
sokeria
vaniljasokeria
hitunen suolaa
4 munaa, riko ja sekoita
Pohjataikina: Hiero voi jauhoihin, lisää rikottu kananmuna ja sekoita, niin että muodostuu pehmeä taikina.
Täyte:
Sekoita kaikki keskenään. Sokeria ja vaniljaa maun mukaan.
Tee taikinasta läpyskä, jonka voi levitellä lisää irtopohjavuokaan. Vuoraa pohja leivinpaperilla siten, että leikkaat ensin pohjaa vähän isomman pyörylän ja asettelet sen. Sitten leikkaa kaistaleita, jotka ovat melkein kaksi kertaa sivun levyisiä. Vuoraa kaistaleilla päällekkäon reilusti saumakodista niin, että pohjalle tulee osa, ja reunat voi kääntää vaikka pyykkipoikien avulla ulospäin. Näin ei kakku tartu vuokaan ja säästyt keljulta tiskiltä. Pohjaa ei tarvitse levittää niin paljoa, että koko täyte mahtuu, kakku voi mennä ylikin pohjataikinan reunojen. Näyttääkin kivalta silleen.
Kaada täyte vuokaan. Paista +180 C uunissa noin 40 minuuttia. Kakku kohoaa komeasti, ja uunin aukaiseminen ja varsinkin kakun liikutteleminen puoleen tuntiin ainakin lässäyttää sen takuuvarmasti.
TIRAMISU
1 Paketti savoyardi-keksejä
(joissakin ohjeissa neuvotaan paistamaan kakunpohja tähän tarkoitukseen, tutkin mitkä Suomen kaupan keksit voisivat tähän sopia. Niiden tulee kuitenkin olla kevyitä ja ilmavia, vähän S-piparien kaltaisia, mutta kevyempiä ja ilman kanelikuorrutusta)
250 g mascarpone juustoa (tuorejuustolla voinee voi korvata)'
2 dl vispikermaa
Amarettoa, maun mukaan puolesta desistä aloittamalla
sokeria
1. Sekoita vispattuun kermaan juusto ja sokeri, mausta noin puolella desillä amarettoa
2. lado kerros keksejä laakean astian pohjalle. Kostuta nopeasti keksit amarettoon sitä mukaa kun ladot niitä.
3. Väliin mascarpone-kermaa
4. Lado uusi kerros keksejä
5. Taas mascarpone-kermakerros.
6. Lado keksikerros
7. Mascarponekermaa päälle, voit kauhoa kermaa reilusti, loput siis päälle.
8. Sihtaa reilusti kaakaojauhetta päälle, kerma näkymättömiin.
Tähän tuli siis kolme kerrosta keksejä. Riippuu astiastasi, miten monta kerrosta tarvitset.
Melbournessa söin toiseksi parhaan tiramisun italialaisessa ravintolassa Lygon Streetillä tehtynä reilunkokoiseen juomalasiin. Tämä ystäväni aito versio on paras. Juju on aito Amaretto-likööri. Toin matkalta mukana. Vain koska se maksoi alle kympin siellä.
Saku teki usein koulun köksäntunnilla opitun tiramisun dominokekseistä. Eisekään hullumpi ollut ja sitä tehtiinkin usein. Siihen ei toki laitettu amarettoa! Muistatkos Saku? Kun tulet Suomeen seuraavan kerran, tehdään tällä reseptillä.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti