Päämummomme oli lottana eturintamalla.

Veteraanipäivänä 29.4. rokkabileissä kansalaistorilla, kaikelle kansalle oli tarjolla rokkaa, karjalanpiirakoita ja pullakahvit sotilaskotisisarten toimesta. Sen jälkeen oli veteraanijuhla kaupungintalolla jokavuotiseen tapaan.  Äiti katseli etsien rintamanaiskavereitaan, lottia. Ketään ei näkynyt. Ennen ruokailua oli haudoilla seppeleenlaskut, minne ei äiti ole parina viime vuonna enää jaksanut mennä. Eivät enää ne muutamat muutkaan lotat, jotka vielä ovat elossa. Äiti oli surullinen, miten heidän suurena juhlapäivänään ei ketään muuta tuttua  rintamanaista enää näkynyt.

Juhlapuheita eivät vanhat veteraanit  oikein kuulleet, ei virkamiesten puheissa juuri sisältöä ollutkaan, lupauksia vain, että kaikista pidetään huolta. Todellisessa maailmassa vanhusten huolto vähenee ja tarinat yksin jätetyistä vanhuksista kiertävät kehää. Yksi mieliä lämmittävä puhe sentään juhlatilaisuudessa oli, mukavan nuoren miehen, tämän vuoden abin, puhe sensijaan kuului selkeänä ja   Miro Metsämuuronen osasi puhua lämpimästi suoraan veteraaneille.. Veteraanien keski-ikä on 86 vuotta, eli siis jokainen tällä hetkellä yli 86-vuotias mies on sotaveteraani.

Naisia oli rintamalla ja muissa sotatoimissa myös paljon. Äitinikin  pääsi viimeisen kuorma-auton lavalla rintamalta rajan vihollisen edetessä. "Nyyttejä ei sitten pysähetä kerräämään, jos puttoovat, tytöt", evästi autokuski. Mutta kaikki eivät päässeet mukaan kuorma-auton lavalle. Yläpetin tyttö ei ehtinyt, vihollisen luoti ehti ensin.

Jo ajatuskin Veteraanin iltahuuto-laulusta saa kyyneleet silmiini. "lapsenlapsille kertokaa..." Ajatus viivähtää. Mitä nuoret tällä hetkellä tietävät sotiemme veteraaneista. Vuosia sitten huomasin, etteivät kaikki lukiolaiset tienneet edes mitä tarkoittaa evakko.

Pian meillä ei ole ketään kertomassa. Isänikin kertoi sodasta vasta tyttärenpojallensa. Minulla oli leikeissä isän kunniamerkkejä. Sodan jälkeen haluttiin unohtaa raskaat vuodet ja keskittyä jokapäiväiseen elämään. Siihen keskityttiin niin hyvin, että saamme elää ehkäpä maailman parhaimmassa maassa. Kotipihalla kasvatettiin kaneja, että saatiin minulle turkki. Äitini yöpaidasta tehtiin ensimmäisen mekkoni. Perunamaa oli suuri. Possuille keitettiin saunanpadassa perunoita. Mansikkamaa laitettiin keittiön ikkunan alle. Siitä se alkoi, yli kuusikymmentä rauhan vuotta.