Vanha sanonta ”päivä keväällä on viikko syksyllä” pitää kyllä hyvin paikkansa. Joka aamu kiertelen tutkimassa mitä maasta nousee itämään. Alan jo tunnistaa joitakin kasvien alkuja, ettei tule kitketyksi pois.
Sisällä ei ehdi kirjoittelemaan blogia, mutta nyt on kaksi sadepäivää. Ennusteen mukaan kuukauden sade näinä kahtena päivänä tiedossa Nyt oikein maa puhisee ja pullistelee lämpimässä sateessa ja kasvupyrähdys on varmaan mahtava sateen jälkeen.
 |
| Pienenpieniä tähtösiä on ilmaantnt pihalle. Nimeä en muista! |
Luin viime vuoden postauksia ja huomasin miten kiva on vertailla mitä teki tai jäi tekemättä. Edellisvuodelta löysin paljon vinkkejä tähän kevääseen, aloittelua ja oppimista on paljon. Kevät on hieman myöhässä, pari viikkoa melkein. Se ei tunnu paljolta näin sanottuna, mutta puutarhassa se on paljon. Mitäs sitten olen saanut aikaan, katsotaan.
Peruna on ollut maassa pari viikkoa, palsternakat viikon. Eilen istutin ikkunakannelliseen lavaan taimettumaan amppelikukkasien siemeniä, viime vuonna vain pari siementä iti ruukussa. Koetetaan nyt lavan alla lähes kasvihuonemaisissa oloissa. Samoin leijonankitoja ja tuoksuherneitä laitoin. Ne olivat toissa vuonna helppoja ja näyttäviä kesäkukkakasvatettavia. Tällä kertaa kitkin kaikkki löytämäni rikkaruohon alut lavamullasta ja kaadoin päälle 50 L taimimultaa. Toimiskohan se, ainakin hyvänä alustana idätykselle ja taimille, mutta estämään rikkaruohojakin. Sitten juuret tavoittavat alempaa voimakkaamman mullan kasvaessaan, sitä vielä hepanlannalla kevyesti lannoitin.
Perennapenkkeihin olen laittanut pääälle kompostimultaa ja lantaa. Joo, kompostin kääntö on meneillään, saan kuoria päällä olevan viime syksyn lehtikompostin jään päältä vähän kerrallaan joka päivä. Toivon löytäväni jään alta vielä reilusti valmista kompostimultaa . Kompostin kerrostan sitten reilusti hevosenlannalla (meillä on hyvin kompostoitunutta hevosenkakkaa kuormakaupalla) ja kuivilla lehdillä ja annan kompostoitua pari vuotta. Iltalukemisena on "Kaikki kompostista" kirja sekä luomuviljelijä Ulla Lehtosen suosikkikirjani "Ullan mullat"ja "Ullan puutarha ja viljelyvinkit". Tämä käännettävä komposti on siis vielä jäässä keskeltä metrin verran.
Tiikeritomaatin siemenet toin Munchenistä, mutta huomasin niitä siemenpussissa täälläkin! Ne ovat itäneet hienosti ja ovat nyt hyväntuntuisia pieniä taimia. Pitää antaa niitä kavereille, aivan liikaa niitä on, eikä pois raaski heittää. Koulin ne pieniin purkkeihin pari viikkoa sitten. Eilen vein muutaman taimen ulkoilemaan eka kertaa, kokeilen nyt silleen, että vien osan aikaisemmin ja katson millainen vaikutus. Sanoo tämä kokeileva puutarhuri.
Kesäkurpitsoille taisi käydä köpelösti. Niistä tuli pitkänhujoppeja, mutta kokeilen kahdella taimella, istutin ne maitopurkkeihin syvään. hyvin käyttäytyivät pari viikkoa, mutta eilen toisen kun vein ulos, lurpahti.
Toinen on vielä säästössä sisäkasvatuksessa. Opinkin myöhemmin, että istutin siemenet liian aikaisin, kurpitsan taimet ovat nopeita taimettumaan ja niistä tuleekin silleen liian hujoppeja. Laitan toisen satsin. Zoelle pitää saada paljon kurpitsoja!
Eilen Eetu ja Aapo kaivoivat maasta kolme vanhaa herukkapensasta, jotka eivät oikein koskaan ole antaneet satoa; istutin yteen koppaan "Pojanpoika" lajia, pari vuotta sitten istutin Öjebyn ja Mortin. Viisi pensasta piti kaivaa pari vuotta sitten pois kun äkämäpunkki oli vallannut ne kokonaan. Saas nähdä miten nämä säilyvät, jos sitä äkämäpunkkia naapureillakin on. Valkoinen karviaispensas tuli kauppakassiin samalla Tirilän puutarhalta, paras taimitarha täällä päin. Karhunvatukkaa katselin kaiholla, marja-aroniaakin pitäisi saada. Tykkään ajatuksesta, että hyötymarjapensaat ovat samalla koristeellisia; miksi ostaa koristepensaita, jos samalla pensaasta saa lomusatoa. Varretettu herukkapensas onkin kukkapenkissä näkyvästi; tosin satoisa se ei ole. Entäs japaninruusukvitteni, sekin olisi kiva saada. Joskin minulla sellainen ehkä on, kymmenen sentin pituisesta tillikasta kasvatettu, vaan en ole ihan varma onko se juuri tuo.
Nyt sadepäivänä pitää taas tutkia siemenvarasto ja lajitella ne selvästi istutusten mukaan. Ei ole meinannut ehtiä, kun on ulkona. Tähtään kyllä siihen, että tarvittaessa piha on helposti hoidettavissa, ja ehkä tulevaisuudessa ostan taimet kuten tomaatin ja kurpitsan. Kun ei niitä niin monia tarvitse. Mutta toistaiseksi tämä kasvun ihmeellinen maailma kiehtoo. Kokeiltua sitten tietää.
Saan joka perjantai kivan postin puutarhalta. Kirjoittaja on kaupallinen puutarhuri, mutta kirjoittaa kivasti kuin "minulle", ehkä vähän naivistiseeen tyyliin. Mutta vinkit perjantaiposteissa ovat arvaamattoman hyviä, mikä parasta, ne ovat ajankohtaisia. Klik tästä linkistä. Linkissä onkin hyvä kirjoitus nokkosesta. Kohta niitä voi kerätä vaikka teehen tai lettuihin. Myöhemmin lannoitusvedeksi. Mut lue lisää linkistä.
Siitä tuli mieleen, että puutarhasta saa jo vihreää syötävää, vaikka ei olisi mitään kylvänytkään. Toisen kavala rikkaruoho on toisen herkku: poimulehden, voikukan ja vuohenputken lehdet voi syödä. On vuohenputki kyllä aikamoinen riesa kukkapenkissä. Kun mylläsin kasvimaan uuteen uskoon, mylläsin sen moneen kertaan perusteellisesti ja etsin kaikki valkoiset juurenkappaleet. Vuohenputki nimittäin leviää pienestäkin kappaleesta. Kannattaa vetää varoen ja kaivamalla isokin rönsyilevä juurakko pois. Juurakkoa on tosi helposti tunnistettavissa. Oikeastaan, joskus tuntuu hullulta kasvatella hentoisia salaatteja, jos pihalla kasvaa massoittain vuohenputkia. Nyt ne on tosin karkotettu pensasaidan luo. Muutama pieni lehti jos ilmaantuu kukkapenkkiin kaivan sen juuren mahdollisimman syvältä pois. Aina ei kaikkea saa, kun se on jo ujuttautunut syysleimujen juuristoonkin.
Ja vielä ainakin yksi uusi juttu. Tutkin asiaa ja näin sen tein. Asetin omenapuun juurelle noin 2 cm (enemmänkin voi) sanomalehtiä, kastelin ne hyvin. Päälle haravoin viime syksyn kuivia lehtiä löysästi pari senttiä. Kastelin nekin. Päälle heitin lannan, hiekan ja pihamullan sekoitusta vähän vain, että lehdet kestäisivät paikallaan hommaillessani ja ajattelin että lanta auttaa maatumista. Sitten päälle pari senttiä puhdasta kompostimultaa. Sitä pitää vielä kaivaa lisää vielä osin jäätyneestä kompostista tai ostan säkin mustaa multaa. Näin pitäisi omenapuun alustan maatua ja saan siihen perennoja. Siinä on jo malvoja, jotka ovat näköjään vähään tyytyväisiä olleetkin. Ne saisivat levitä vaikka koko omenapuun alle. Sitten väleihin voi laittaa lisää narsisseja, joita äiti vaalii. Joka kevät juttelee siitä, kuinka isän hautajaistilaisuuteen sai toukokuun lopulla 1997 narsissit omasta pihasta ja miten reheviä ne silloin olivat. Minä yritän hoitaa niitä ja lisätä. Narsissit näkyvät kuistilta ja pihalta, toinen äidin narsissipenkki on toisella puolen taloa keittiön ikkunasta näkyvissä. Sen uudistinkin viime vuonna.
Sade ropisee ja nyt mennään kyläilemään äidin kaverin Ainon nimipäiville. Äiti tuossa ihmettelikin, etten tiedä nimipäiviä. Äidin ikäpolvelle ne ovat tärkeitä. Nimpparikorttejakin lähetellään.
Ajattelin ottaa kuvia joka kuun ensimmäinen päivä. Tässä toukokuun 1. Myöhäinen ja viileä kevät 2012.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti