Leikkimään Kiinassa ja Tirilässä, lisänä furoshiki

Etsin Sakulle ideoita pikkulasten leikittämiseen. Eteen tuli niin ihana japanilainen lahjakääre-juttu,
furoshiki. Ei tämä nyt suorastaan Sakun leikittämisiin käy, mutta Aisha voisi ihastua tähän. Ellei jo tiedä, japanilaisen Akiko-ystävänsä myötä.

Saku on saanut työpaikan pariksi viikoksi nyt lomallaan tuurata lastentarhanopettajaa...siis Kiinassa englanninkielellä. Etupäässä Saku ottaa sen saadakseen  sitä kautta lisäoppia kiinankieleen.  Kiinankielessä intonaatio on tärkeä, ja lapsilta aina oppii yksinkertaistettuna asioita, oli se sitten oman nimen ääntäminen tai muuta yksinkertaista juttua. Kielikylpytarhan lapset eivät sinänsä englantia osaa vielä. Mitä nyt muutaman hello, my name is Chu-lauseen.

Mummon ajatukset ovat kyllä täysin leikittämisessä, kun se oma pieni Zoe tulee viikon päästä.
Zoelle on tuossa korissa muumimamma laukkuineen, oma paikka kirjahyllyssä ja siinä Zoelle kirjoja, valkoinen nalle ja pari kangasnukkea, brio-vaunut ja enon korispallo ja sellainen soikea pallo, hiekkaleluja, oma kiikkutuoli, joka onkin todellinen perintölelu. Kiikkutuoli on 40-luvulla minulle tehty vanerinen kiikku. Voin kuvitella Zoe siinä jo istumassa, ja se tuntuu tuolla rinnan alla...onkos mummot näin höpöjä kaikki!

http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=Bn6zdyCAwJs