Yllätys vihannesmaalla

Aamupäivällä sateen jälkeen ajattelin vain katsella pihamaalla. Sokeriherneessä oli palkoja, monta! Kesäkuun kylminä päivinä oikein mikään ei kunnolla kasvanut, mutta nyt, hups ja ennenkuin ehdin pihan toiseen laitaan, on toisella laidalla kasvaa kohissut.

Tomaatintaimet olivat hätää kärsimässä, tukikepit olivat liian lyhyet tai heiveroiset ja tomaatteja piti ryhtyä pelastamaan. Vanha omenapuu oli alkanut taipua liikaa omenoiden painosta ja sille piti etsiä tukilautoja. Viinimarjapensas oli suruissaan painavien oksiensa kanssa, niin marjoista täysiä oksia en ole ennen nähnyt ja marjatkin ovat isoja pulleita kiiltäviä jalokiviä. Niidenkin pelastusoperaatio piti suorittaa.

Linnut ovat suloisia kavereita pihamaalla, mutta sadonkorjuun aikaan ne nappaavat noita marjoja. Siis kahvipaketeista leikkelemään nauhoja, joita asettelin strategisiin paikkoihin. En laittaisi mielellään verkkoa, viime vuonna oli jäänyt räkättirastas verkkoon, ne näkyvät menevän verkon alikin pensaaseen. Kirsikkapuussa on muutama raakile, niiden lähelle laitoin kiiltäviä nauhoja, että saataisiin maistaa ensimmäista kertaa uudesta puusta.

Roomansalaatin taimet olivat hujahtaneet ja ihan ahtaalla. Niitä piti istutella väljemmäksi ja kerätä harvennustaimia syötäväksi.

korianteri kasvaa mukavasti

Nyt oli selvää ettei tästä päivästä katselulla selvinnytkään. Veli korjasi ruohonleikkurin ja loppuosa melkein niittypitkästä nurmesta piti leikata, ruoho haravoida ja laittaa katteeksi vihanneksille.

No ei se mitään, tekemistä riitti, kun kerran aloitin. Sisään tulin juuri, kello on yli kymmennen illalla.