Nyt lisäilen kuvia edellisiin postauksiin ja julkaisen pikkuhiljaa juttuja, jotka kirjoitin koneelle puolivalmiiksi. Kumpi on parempi, kirjoittaa heti kokemuksista tai antaa ajan hieman selventää ajatuksia. No nythän sen näkee.
Tässä on yksi suosikkikuvistani. Seurasin poikaa, joka kulki edelläni kalakadun takakujalla. Pojan ihanat omenaposket...odotin tilaisuutta napata kuva. Poika huomasi aikeeni ja käänsi salamannopeasti kasvonsa pois, vaikka oli utelias tästä ulkomaan mummosta hänen pikku kujallaan. Luovutin kasvokuvasta, mutta pidän tästä kuvasta tosi paljon. Olisinpa osannut kysyä, saanko ottaa kuvan. Joskus se toimii elekielellä, mutta poika oli salamannopea, vaikka kurkkasi minua usean kerran.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti