tiistai 27. heinäkuuta 2010

Savusauna





Mietin miten saisin sanottua sen, mikä on jo sanottu moneen kertaan.
Miten kuvailisin auringonlaskua Saimaan suuren selän yllä. Ihmeellinen valo. Tanssi kevyillä iltalaineilla. Miten kuvailisin rauhallisuuden ja levon tunnetta, kun astun savusaunasta ulos.
Jos ei kukaan muu syleile, Saimaa syleilee, sanoo saunakaverini. Kuulostaako tämä miltään ihmeelliseltä sanottuna, tähän kirjoitettuna? Ei, mutta tunne veden syleilyssä on ihmeellinen. Huolia ei ole. Vain auringonlasku lahdella, johon se on laskenut miljoonia kertoja, enemmänkin, miten monta auringonlaskua mahtuu aikojen alusta laskettuna?

Ja minä, ja rakkaani, kaikki katoamme niin pian.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti