Uinti auringonlaskun keralla vaihtuu likaiseen käsipyyhkeeseen

Äidin keittiön käsipyyhe on hellan vieressä naulassaan, ollut samassa nurkassa jo vuodesta 1955 asti.
Minä likaan sen, pyyhin siihen likaisia käsiäni. Ja roiskuttelen vielä huolettomasti märkiä käsiäni seiniin. Siitä sain noottia. Miksi aloitan väittämään vastaan?
Että käsipyyhe on käsien pyyhkimistä varten ja sen voi aina vaihtaa. Että kädet on märät kun ne pyyhitään.

Samalla sain noottia tiskientiskaustaidostani. Ja vieraisilla oleva 84-vuotias pikkusisko Meeri sai noottia, kun ei syönyt tarpeeksi.

Oi jospa osaisin vain tiskata ja pyyhkiä kädet kuiviksi ihan hiljalleen .

Otsikossa viittaan tietysti edelliseen kirjoitukseen uinnista auringonlaskun aikaan. Avaruuden ajatuksista arkeen.