Äitienpäivän jälkeen

Äiti kertoi luokkakaverilleni tänään - suunnittelimme luokkakokousta keittiönpöydän ääressä - kyynelsilmin, miten onnellinen on tyttärentyttärestään, jonka kanssa jutteli pitkään skypessä. Onnellinen mummi on erityisesti vävystä, jossta tavattomasti pitää. Ei mummia haittaa, että tyttärentytär odottaa tyttärentyttärentytärtä Melbournessa, monien mielestä kauhean kaukana. Mummi on jo niin tottunut, että perhe on milloin missäkin. Sain kuin sainkin ihanan suomenkielen sanan tähän juttuun, tyttärentyttärentyttären. Pikkuiselle masussa, nyt 23 viikkoinen, on työnimenä Zoe Peppi Martta. Ensimmäiseksi nimeksi Aisha suunnitteli Marttaa isomummin mukaan, mutta Aisha ei pidä sen englanninkielisestä ääntämisestä, "maatha", en minäkään. Aisha halusi tyttärelleen vahvan nimen, Peppi on sellainen, on Marttakin. Zoe pirteä ja vahva nimi sekin.

Mummin tyttärenpojatkin kävivät kakkua, dominoita ja oman pihan omenamehua maistamassa aikuisten kera. Mummi oli iloinen ja onnellinen koko päivän ja liikuttunut näistä nuoremman polven vierailuista.

Mummi jutteli sitten Sakun kanssa Kiinan linjallakin melkein tunnin ja sanoi, että olisi ollut vieläkin juttelemista. Olisi pitänyt vielä jutella Sakun Pakistanin kokemuksista. Sakulla on tiukka opiskelurytmi, anatomia on tarkkaa puuhaa. Siellä Kiinassa saakin tutkia monipuolisesti ihmisruumista, sillä yliopiston sairaala maksaa halukkaille kansalaisille juaneita, että testamenttaavat ruumiinsa tutkimustarkoituksiin. Saku kertoi, että kuitenkin oli hänelle aika lailla liikaa, kun opiskelutoverit alkoivat ottamaan valokuvia tutkimuskohteidensa edessä. Jossakin on raja. Yliopistolla opiskelijoilla on mahdollisuus itsekseen mennä tutkimaan ruumishuoneelle milloin vain ja Saku sanookin, että opiskelijoista tulee erinomaisia kirurgeja, jos siihen haluaa erikoistua.

Oltiin siis kiinalaisella ruumishuoneella...mennään takaisin äitienpäivään. Saku kertoo, että Kiinassa äitienpäivää vietetään jossain määrin, epävirallisemmin. Äideille viedään liljoja. Entisaikoihin Kiinassa maalla on ollut äideillä tapana istuttaa liljoja, kun lapsi on lähtenyt pois kotoa. Nyt ei tietenkään Kiinassa virallisteta amerikkalaista äitienpäivää, mutta se on joka tapauksessa napattu hieman muunneltuna Kiinaankin siten, että äidit saavat liljoja. Ehkä näin vähän naamioidaan tapa, jota ei sitten tarvitse mieltää amerikkalaiseksi.

Lapsena kävimme Pappilanniemessä tietyssä salaisessa rinteessä keräämässä äitienpäiväksi sinivuokkoja.
Ne kasvavat kuulemma vielä samassa paikassa runsaasti. Viime vuonna yllättäen löysin sinivuokkoja ihan pihamme kulmilta kapeassa rinnemetsässä. Kävin eilen tarkistamassa, kuinka ne olivat ehkä hieman runsastuneet, mutta en halunnut niitä sieltä poimia.

Facebookiin laitoin tämän kuvan herkän kauniista lähimetsän sinivuokosta ja Australian ystäväni kyseli sen nimeä englanniksi; se on Hepatica, ja pienen etsimisen kautta löysin sen toisen nimen, liverwort. Hepatica nobilis on sen latinalainen nimi.  Sinivuokko kasvaa Pohjois-Amerikassa, Euroopassa ja Japanissa.

Aurinkoinen ja lämmin äitienpäivänä oli. Jäi lämmin mieli. Äiti lukee sanomalehteä keittiönpöydän ääressä. Lehden äiti lukee tarkkaan. Ensimmäiseksi kyllä kuolinilmoitukset; olisiko siellä tuttavia.