tiistai 31. toukokuuta 2011

Kotimaista super-ruokaa ja vihreitä ajatuksia omalta pihalta


En oikein usko, että pitää ostaa goji-marjoja tai muita meidän luonnossamme vieraita ruoka-aineita, jotta super-ruokaa saisi. Mustikka, ruisleipä ja rasvainen kala (lohi, muikut). Siinä minun yhdistelmäni. Muitakin on, mutta nämä kolme tulevat ensiksi mieleen.

Tottahan toki ostan ulkomaisia ruoka-aineksia, sillä teen ja syön muiden maiden ruokia. Tämä juttu koskee vain super-ruokaa; en osta goji-marjoja ja muita super-ruokia vain sen takia, että ne olisivat jotenkin superimpia. En ole kasvisyöjäkään, vaikka nuorison ollessa kasvissyöjä, olosuhteiden pakosta olin melkein itsekin. Herkkuni silloin tällöin oli kyllä neljä kokolihanakkia.

Ja mikä parhainta; mustikoita kasvaa tuossa tontin takana, kauppahallista saa edullisia muikkuja, ruisleipää on aina pöydässä. Usein se on serkkuni omista viljoistaan paistamaa. Serkku Asta myy torilla leipää. Ohut siivu rukiista leipää,  voita ja runsaasti pilkottuna tuoretta valkosipulia päälle, siihen voi vielä laittaa muutaman voikukan lehden. Entäs ruispuuro, ihanasti haudutettuna!

Mustikan poimimisen kylkiäiseksi saa vielä liikuntaa. Mustikan kukintoja olen jo tutkinut lähimetsässä. Metsästä tulee vielä mieleen sienet. Luonnosta voikukan, poimulehden ja vuohenputken lehdet salaattiin. Nokkosia kerään talven varalle keittoaineksiksi.

Tällä hetkellä sadevesipöntön vieressä on toinen pönttö, johon eilen keräsin nokkosia ja liottelen niitä super-ruoaksi kasveilleni.

Saku sanoi tänään kun juttelimme, että joku vuosi sitten Aisha ja hän vasta ymmärsivät, miten vihreästi mummi on opettanut meitä elämään, kertaakaan mainitsematta olevansa vihreä. Vihreitä ei tarvittaisi, jos kaikki toimisivat kuten mummi, meidän, päämummomme. Kaikkea mahdollista kierrätetään, kompostoidaan, kerätään.

Tällä viikolla olemme minä ja päämummo keittäneet kymmenen litran kattilan kaalikeittoa, pihan maa-artisokista ja perunoista sosekeittoa, syöneet veljen kalastamia ihania kuhia. Kerään salaattinia noita vihreitä pihalta. Ruohosipuli on syötävissä, tilli, persilja, korianteri ja muut yritit ovat jo kohta napsittavissa Sakun tekemästä ihanassa kasvilavassa, johon käytettiin jostain rakennuksilta puut, päälle purkutalon ikkunat.

Nyt on vuorossa avokompostin purku, toisen olen jo kaivanut maan tasalle ja kantanut  suuren määrän upeaa kompostimultaa kasvimaalle ja perennoille.

Lava muutama päivä sitten; nyt vihertää jo runsaammin. Itse lava on tuolla kiikun takana. Toiseen löytämääni puulaatikkoon laitoin korianteria, löytöfleksipala päälle. Fleksipalan jätän hieman vain raolleen, että ilmaa riittää. Veli laittoi lavan molempiin reinoihin pylväät, jotta lasiset ikkunat saavat olla välillä auki kitkiessä ja poimiessa satoa...syksyllä rikoin heti toisen kun tukea ei vielä ollut. Multana vanhan kasvimaan pohjaa, johon sekoitin kompostoitunutta hevosenlantaa ja nyt tänä keväänä kompostimultaa. Kaupan multaa en ole ostanut.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti