Kolme sukupolvea ulkoilemassa Northlandissa

Zoe varustettiin varavaipoilla ja rintamaitopullolla, isä Meksu vei meidät Northland ostoskeskukseen, paikallinen Itis. Ai ulkoilemaan ostarille? No, loppumatkasta käveltiin kotiinpäin Zoe kantoliinassaan. Zoen äidin on  vielä otettava varovasti keisarinleikkauksen jälkeen. Niin, ostoskeskus oli laaja, todella joka suuntaan valtavia käytäviä, sillä eivät nämä aussit todellakaan pidä korkeista rakennuksista lähiöissään. Ulkopuolelta näytti  toinen toisensa suurempia litteitä laatikoita kököttämässä keskellä matalaa omakotialuetta valmiina nakattavaksi jonnekin, ne näyttivät jotenkin huteroilta. Ei sisään houkutellut. Eikä varsinkaan sissivankilalta vaikuttava lasten leikkipaikka pääoven edustalla. Sisällä oli kuitenkin komeita kauppoja ja leveät kiiltelevät käytävät joka suuntiin. Toiseen blogiini www.siperiankautta.blogspot.com kirjoittelen enemmän yleistä Australiasta, tämä on enemmän onnellisen mummon juttuja.

tähän "leikkipaikkaan ei Zoea laiteta!

Luomuun kallellaan olevina mummona ja äitinä etsimme hamppukangasta, josta saataisiin tehtyä kosteutta hyvin imaisevia vaippoja Zoelle. Sakulle löysimme jotain kivaa Kiinaan viemisiksi (ei kerrota  kun luet tätä ennen sinne menoasi). Isänpäivä on tulossa täällä ja sattumalta saimme Meksu-isällekin sopivan lahjan.   Ostimme vauvapulloharjan, äidinmaitosäilytysmukeja ja keittiöpyyhkeitä ja Zoelle Sophie du cirafin, purulelun, jota on valmistettu vuodesta 1961 Ranskassa, Aisha on jostain keksinyt sen eikä auttanut, kun sanoin ettei sen ostamisella ole kiire, ei ne hampaat ihan heti ulos putkahda. Katselimme vauvalle vaippa/tarvikelaukkua, mutta ne olivat joko rumia tai kalliita. Päätimme tehdä sellaisen itse. Teemme myös vaipanvaihtoalustan. Ihan kaikkea ei Aisha-äiti ehtinyt valmistelemaan, kun Zoe tuli monta viikkoa etuajassa.

Pysähdyimme sushipaikkaan suuren ruokakeskittymän keskelle. Aisha halusi juuri sushia, koska niitä ei saanut syödä raskaana ollessaan. Sushit ovat huippusuosittuja täällä. Hassuja pieniä soijakastike-annoksia saatiin sushin seuraksi. Pikkukaloja. Sitten oli aika syöttää Zoe. Saimme hymyjä, onnen ja siunauksen toivotuksiakin istuessamme Zoea syöttämässä. "Miten suloinen pikkuinen". Olihan siinä mummon mukava istua kahvilassa kun ohikulkijat ihastelevat lapsenlasta.

kuules äiti, en huoli enää tippaakaan

Vaippahuone oli suuri, siellä oli monta looshia nojatuolineen vaikka imettämiseen. Näitä tiloja olikin Aishan tarkoitus katsastella tulevaisuutta varten.

Kotimatkalla sain jälleen käveltyä lisää uuden palasen High Streetiä, joka ei näy milloinkaan loppuvan tai paremminkin en taida päästä sen kumpaankaan päähän. Siinä tavoite kolmen kuukauden sisällä.

Osuimme Prestonin Community Centerin kulmalle, jossa pidetään erilaisia kursseja, maalausta ja kädentaitojuttuja, mutta ei minulle savipajaa. Sievä vanha talo on jäänyt High Streetin liikkeiden puristuksiin. Viereisessä lähiössä olisi tarjolla savipajakin. Odotammesoittoa sieltä, voinko liittyä johonkin ryhmään. Olisi kiva tehdä Aishalle muutama savijuttu, ne ovat niin painavia kantaa Suomesta asti.

Nyt on täällä down under, alhaalla alla,siis maapallon alapuolella,  ilta jo aikaa sitten pimentynyt, kuuden maissa on jo pimeä. Illallinen on tehty ja syöty, mummo teki alu goshtia, pakistanilaista lihaperunapataa. Laitan siitä ohjeen kohta tuonnen Siperiankautta-blogiin, innostuin ottamaan kuviakin. Harvoin tulee laitettua tarkkoja määriä aineksia ylös, nyt tein sen.

Aisha on juuri löytänyt netistä hamppuflanellia noin 20 aussidollaria metri (noin 16 e), jota nyt mietimme miten paljon tilata. Riittäisikö kolme metriä. Onhan kestovaippaliinoja mukava olla paljon.  Ompeluhommia tiedossa. Pitää katsoa, jos netistä löytyy joku kiva kaava vaippavarustekassille.

Iltalukemiseksi odottaa viimeisin luomupuutarhalehti. Huomenna tulee terveyssisar kotiin, sillä sairaalan kätilön 4 vierailua on nyt tehty.

 Pikkuinen mustikkatyttö tummasilmä katselee suurta maailmaa kuukauden ja yhden päivän ikäisenä.