Uusi elämä High Streetillä

Mummona oleminen on niin kiireistä, ettei blogia meinaa ehtiä pitämään. Kuljeskelen täällä vauva Zoen syöttöaikataulujen mukaan, varsinainen ajankohta jää usein hämäräksi. Matkalla menetin yhden päivänajan, sain kaksi yötä peräkkäin. Ihmeen hyvin olen kuitenkin ottanut kiinni Australian yöaikaan nukkumisesta. Ei nyt kummempaa jet lagia.

Kirjoitin toissapäivänä veljentyttärille varsinaisesti isomummille tarkoitettua sähköpostia, keksin, että senhän voi sellaisenaan tähän kopioida. Äidilleni olen yrittänyt selittää selkeästi miten täällä elämää soljuu. Totta, soljuu, tarkalleen vauva Zoen varsin vaativan syöttöaikataulun mukaan. Zoe täytti toissapäivänä kuukauden, vaikka vielä ei olisi ollut aika syntyäkään. Siksi pienellä on vielä syömisen opettelu meneillään.

isomummia varten tiedotusta


Vauva Zoe on niin ihana kuin olla voi, kova juttelemaan kaikenlaisilla äänillä, tuhisee, tussahtelee, kurluttaa, mörisee, vähän itkeekin oikeastaan vain silloin kun pitäisi saada äidin tissiin kunnon ote, ja taidot ovat vielä vähäiset, ja maitoa ei tule niin helposti kuin pullosta.   Koska saa lisuketta pullolla, pullosta saa paremmin masun täyteen. Aisha yrittääkin kovasti, että syöttäminen helpottuisi ja kyllä Zoe koko ajan oppii paremmin ja Aishakin rentoutuu.

Aisha-äidin aika meneekin maitohommissa kun syöttö on  noin neljän tunnin välein, ensin annetaan 10 ml maitoa pullosta, että saa jotain masuunsa, sitten Aisha syöttää ja joskus se onnistuu hyvin, joskus neiti ei malta vaan kitisee ja heiluttelee käsiään ja kääntyilee ja itkeekin. Sitten lopuksi annetaan vielä pullosta. Siihen saattaa hujahtaa tunti.

Sen jälkeen Aisha pumppaa maitoa. Sitten saattaa jäädä äidille pari tuntia aikaa nukkua seuraavaan syöttöön, jos heti unta saa.

Aikamoinen ruljanssa, mutta koko ajan paranee kun Zoe jaksaa paremmin ja nopeammin syöttöhommat.. Meksu on hoitanut kaikki pyykit, vaihtaa vaipat, syöttää pullosta yöläkin, että Aisha pääsee pumppaamaan maitoa ja tekee paljon muuta, opiskelulle ei ole jäänyt paljoa aikaa. Toivottavasti voin olla avuksi näissä jokapäiväisissä jutuissa,  ja molemmat vanhemmat saavat enemmän unta.

Täällä kätilö käy normaalisynnytyksissä pari kertaa kotona, keskosilla 4 kertaa ja jos tarvitaan lisää. Sitten tulee terveyssisar kotikäynnille ja sen jälkeen on käynnit terveyssisaren luona  kuin neuvolassakin.  Se on kiva kun kayvät kotona alussa. Olin tässä kun kätilö neuvoi kädestä pitäen syöttähommaa. Punnitsi vauvan ja kertoi, että kaikki on hyvin, nyt painoa on jo 3 kg.

Kiltti Zoe on, syöttövälit nukkuu hyvin, vaikka silloinkin ääntelee välillä. Kätilö sanoikin, että äänekäs ja touhukas tyttö.

Aishalla on vauvan kantoliina ja siinä Zoe on jo käynyt vietnamilaisessa ravintolassakin eilen. Toissapäivänä kävelimme kaikki ostoskeskukseen ja siitä Aisha meni lääkärintarkastukseensa. Saku kantoi Zoen kantoliinassa onnellisena kuin eno, kaikki naiset hymyilivät matkalla meille.  Kantoliinassa Zoe nukkuu tosi hyvin.

Aisha ei jaksanut vielä kävellä 3 km matkaa kotiinpäin ja palasi ratikalla, mutta me kolmestaan käveltiin ja kateltiin kaikkia
intialaisia, kreikkalaisia. libanonilaisia, italialaisia ravintoloita ja kauppoja , joita High st on pullollaan monen kilometrin matkalla. Tämä on tosi pitkä katu. En tiedä vielä mihin asti toinen pää jatkuukaan. Meksu oli päivän töissä.

Tänään Sakun kanssa käytiin keskikaupungilla . Ilma oli mukavan raikas ja kevyellä pusakalla pärjäsi, päivällä ei tarvinnut sitäkään. Ilma on nyt lämpenemässä. Täällä on nimellisesti kevät syyskuun alusta, kun siellä Suomessa lie jo syksyn aavistus.

Ei ole paljoakaan Australian meininki muuttunut, vaikka ollaan Melbournessa, voisi olla vaikka Sydneyssä, ja samanlaista on kuin 25 vuotta sitten, on vain uusia pilvenpiirtäjiä keskikaupungilla. Tuttu olo.