Aamiaiseksi syön äidin joka aamu keittämää Nallen neljän viljan puuroa. Kaipaisin jotain muuta joskus, mutta kun aamiaisesta on tullut usein päivän ainoa ateria yhdessä, koetan mennä aamulla alakertaan yhdeksän aikoihin. Kattila pitää pestä erityistoimenpitein ja tänä aamuna sain jälleen kerran muistutuksen miten se tulee tehdä. En yleensä edes saa kattilaa pestä. Eräänä aamuna olin aikaisemmin alhaalla ja keitin puuron. Sain moitteita ja äiti ryhtyi parantelemaan liian löysää puuroani päivittelyn saattamana. Tarkkaa hommaa tuo puuron keitto. Sen jälkeen en ole yrittänytkään keittää. Puuron kanssa syön nyt mustikoita. Keräsin niitä yli 40 litraa.
Äiti syö niin aikaisin lounaan, joskus jo yhdeltätoista, mutta viimeistään puolenpäivän aikaan. Tänään tein pihan omista pinaateista keittoa kerman kanssa. Sitä voisin syödä varmasti viikon yhtä mittaa.
Elli tuli askartelemaan, pelasimme koirakorteilla ja välillä sain siivottua keramiikantekokamppeita autotallissa. Takaisin aussireissulta tultuani ensimmäinen homma on laittaa työtila kuntoon. Parasta mitä tiedän, olisi tehdä keramiikkaa ja tutustua puutarhanhoitoon.
Ensimmäinen keramiikkaveistos, tehty Lappeenrannan kuvataideyhdistyksen veistoskurssilla, on valmis, pieni lukeva tyttö. Arvaako kukaan kuka oli mielessä. Ei ollut mallina vielä,sillä mustikkatyttö oli vielä masussa. On tuossa pihassa kannon päällä Honey-koiran pieni patsas ja kaikenlaisia eläimiä olen tehnyt kuppien ja kippojen lisäksi. Kasvojen teko oli kaikkein vaikeinta. Inspiraation sain kurssin alkua edeltävänä iltana kuvasta, jossa istui lukeva poika rappusilla. Tein tulevan tyttärentyttäreni istumassa rappusilla kirja kädessä. Käsien asento ja siinä kirja loksahti aivankuin itsestään luontevasti paikalleen. Aisha-äiti ja mummo pitää huolen, ettei mustikkatytöltä kirjoja puutu. En aio viedä sitä mukana Australiaan, tuskin jaksan sitä itse kantaa!
Pitää alkaa pakkaamaan, pitkin kuukausia olen laittanut pyykkikoriin kirjahyllyn alle kaikkea Aishalle vietävää. Nyt otan mahdollisimman vähän vaatteita mukaan. En naamarasvoja enkä mitään kanna mitä saan heti sieltä kaupasta. Mukaan tulevat Aishan suosikkipehmolelut, jotka korjautettiin Helsingissä nallesairaalassa. En niitä ole pakettiin laittanut, sillä niitä ei ole pesty; niissä voi olla outoja hajuja tiukan tarkalle aussitullille. Ruisleipää kuitenkin aion viedä, vaikkei saisikaan. Aina ne ovat menneet nätisti läpi, kun ne rehellisesti näyttää.
Matkakuumettako oisi jo?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti