Ahvenkukkoa ja lumitöitä

No nyt vasta hommaa on, huokaili äiti samalla penkoen keittiovälinelootaa.
Ilmeestä ja penkomisen kiivaudesta päättelin, että vähintäinkin joku pommi on tipahtanut lähimaastoon.Varovaisella tiedustelulla sain selville, että pommiksi kävi kilo pieniä ahvenia.

Suomustusrautaa ei löytynyt ja ahventen puhdistamisurakka oli se pommi. No, niitä putsattiin yhdessä tunti ja siinä kökköttivät ahveneet ilman päätä ja sisälmyksiä huuhdottuna. Kaupasta piti hakea pala kunnon possua läskillä.

Ne sitten ladottiin uunivuokaan, laitettiin vielä läskinahda päälle ja sen päälle tuhti kerros ruisleipätaikinaa. Uunin muutamaksi tunniksi muhimaan ja ah, miten ihana ahvenpossuruukkukukko sieltä ilmestyi! Vau.

Kuinka ajatukseni haikailivat mummoni kotimaisemiin Vepsänjärvelle Kuhmoon. Juuri sieltä on pilkitty ahvenia, niinkuin nyt veljeni Sailmaalta. Siellä olisi valmistettu juuri samanlaista kukkoa. Näen kirkasvetisen järven pohjalla kivet ja veden rajassa  mummoni paljaat varpaat ja vaaleat letit. Huuhtomassa kalasaalista.

Miten tunne tuli niin vahvana? Olen aina tuntenut jonkinlaista suurta yhteyttä isänpuolen äitiin Eeva Mariaan. Tuntisikohan pikkukarhu Zoe siellä kaukana Australiassa isona tyttönä ja aikuisena yhteyden mummoonsa, sitten kun mummoa ei enää ole. Ehkä ihmisellä pitää olla joskus tällainen tunne pysyvästä linkistä sukupolviin. Se antaa pienen arvoituksellisen vilauksen siihen mitä olemme ja suuren ajatuksen siitä, mikä on elämän tarkoitus.

Lumityöt meinasivat jäädä pois tästä jutusta ajatusten jo viipyessä Vepsänjärven kesässä rantaheinikossa. Kevät jo huokailee, tipahtelee räystäiltä yhtenä päivänä, sitten koko piha jäätyy ja sataa monta senttiä uutta lunta.

Tällaisena lumentekopäivänä maistuu ahvenruukku aivan ihanalta ja taisin syödä liikaa. Kohta laitan saunan lämpenemään. Ja ajattelen Sakua kiinalaisessa sairaalassa toipumassa keuhkokuumeesta (jo hyvällä mallilla, toisessa blogissani Dalian raporttia) ja mummon pikkukarhusta Melbournessa nuhanenäisenä ja Aisha-äiti ja Meksua opettelemassa kokonaan uutta päiväjärjestystä kasvavan pikkukarhusen kanssa. Aisha aloitti yliopistossa, Zoe tarhassa.