Äidin terveydentilan päivitys

Asia, tai vaiva, jota on puitu kuukausia ellei jo toista vuotta, on ehkä nyt saatu päätökseen.
- Kun se kerran kerrotaan, ei se nyt kirpase, tokaisi äiti.

Äidin hermokipu on alkanut vaivata, mutta ei estä liikkumista. Sen takia on käyty neurologit, terveyskeskuslääkärit, eikä äiti ole ollut tyytyväinen kehenkään ja tiukannut magneettikuvausta ja "kunnon tutkimista".

Kun nyt sairaanhoitajan perusteellisen haastattelun ja lääkärikonsultaation perusteella joku uskalsi selkeasti sanoa äidille sen, ettei vaivaa enää leikata, on äiti ainakin toistaiseksi tyytyväinen.

Tänään tyytyväisyyden aihetta tuli lisää. Neljännesvuosittainen seuranta paksun veren vuoksi oli tänään ja lääkäri  Elja Repo totesi kaikkien veriarvojen olevan hyvä, maksa-arvot, hemoglobiini 130, valkosolut. Lääkitys jätettiin kaikilta osin ennalleen.

Kun lääkäri vielä muisti mainita, miten hyvin lähes yhdeksänkymppinen potilas on ikäänsä nähden pärjännyt,  äidin päivä oli hyvä. Lääkärit ovat vanhemmille ihmisille vielä aikamoisia auktoriteetteja.
Vaikka miten olemme kotiväki sanoneet kuinka hyvässä kunnossa äiti on , ei se paina lääkärin sanaan verrattuna missään.

Nyt kun äiti ei valittaisi; ottaisi vähän kevätaurinkoa kuistilla ja nauttisi päivä kerrallaan kaikesta tästä ajasta, mitä monille ei ole suotukaan, olisi edessä vielä monta vuotta omassa kodissa.

Sakukin on päässyt kotiin kiinalaisesta sairaalasta. Mukanaan kolmea erilaista perinteistä kiinalaista troppia antibioottien lisäksi. Kokemus sairaalassa oli koko rahan arvoinen, sanoo Saku, varsinkin kielitaidon kannalta ja sairaalaelämään tutustumisen kannalta. Saku lupasi tutkia mitä ne tropit oikein sisältävät. Hoitoa Saku kehui, päinvastoin kuin Kiinassa opiskeleva Sara, jonka blogissa toisenlainen sairaskertomus. Toisessa blogissani enemmän Sakun kokemuksista.

Aurinko paistaa niin raikkaasti ja piha on suorastaan luistinratana. Ulos lähtiessämme tuon äidille potkurin rapun eteen, siitä hän sitten potkuttelee muutamat metrit auton viereen ja sama kotiintullessa toisin päin.  Päivisin sulaa, yöllä pakastuu. Illalla kävin avannossa. Mitä muuta osaisin sanoa: täydellinen pulahdusolo. Järven jäällä ei enää näkynyt kävelijöitä, jäät eivät olleet kovin paksut tänä talvena.

Avantosaunalla juttelin kaupungin ainoan geriatrin kanssa. Hän on  kohtalaisen nuoren näköinen, ja kertoi juuri tuosta auktoriteettiasemasta. Juuri lääkärin sana painaa kun potilaalle pitää puhua vakavista ja tärkeistä asioista. Vaikka sairaanhoitaja olisi iäkkäämpi kokenut ja asiantunteva, potilas uskoo aina lääkäriä. Eikä ainakaan sinä jutellessä kyseenalaista.

Illalla menen Lappeenrnnan Taideyhdistyksen torstai-iltaan piirtämään mallista. Kävin joskus Helsingin Taidehallissa, ja lukioaikana kuvataidekoululla Lappeenrannassa. Nyt on enemmän aikaa, mutta siltikään ei ehdi tehdä kaikkea mitä haluaisi!