sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Juhannuksen taikaa

Taisin olla paria järjestävää tahoa lukuunottamatta nuorimmasta päästä mummoksikin. Pappoja oli vain muutama tuskin seassa huomasi heitä. Miten sinne sitten eksyin? Tämä on jo toinen juhannus näissä juhlissa, itse asiassa. Äidin ja äidin ystävän Ainon kanssa menimme Piiluvaan seurakunnan tapahtumaan. En usko, että olisin mitään kummempaa tehnyt silti! On kiva viedä vanhat rouvat rauhalliseen kesäillan viettoon. Suomen lippu nostettiin salkoon Saimaan rannalla ilta=auringon lämmittäessä. Suvivirsi, muita kesälauluja ja kahvit hartaushetken lomassa. Lopuksi kokko sytytettiin, mutta sitä eivät meidän vanhat rouvat jaksaneet laskeutua katsomaan pienen matkan päähän kalliolle, kun polku oli juurakkoinen ja kumpareinen. Istuimme  hetken koivujen koristaman oven vierustalla ihailemassa illan  kaunista raukeutta.

Kiva juhannushenkinen "tietokilpailu" pidettiin myös. Tiedätkö mitä tarkoittaa nimi Johannes? En minäkään tiennyt; se tarkoittaa armon tuojaa. Entä milloin kristillistä juhannusta alettiin viettää? Näin tapahtui 400=luvulla Suomessa, kun kirkko päätti siirtää Johannes Kastajan syntymäpäiväjuhlan samaan aikaan vietetyn esikristillisen  Ukon juhlan kanssa, tai päälle.  Ukon juhlaa oli vietetty hedelmällisyyden ja sadon varmistamiseksi.

Aika sitkeästi silti ikivanhan valon, taikojen ja ilonpidon juhlan perinteet ovat siirtyneet ja jääneet sekoittuen kristillisen  juhannuksen viettoon. Juhannuskokko, juhannussauna, koivut ovenpielissä.   Vai mitä sanoisitte lemmentaioista? Jos tekee seppeleen 7 kukasta, ja nukkuu juhannusyön se päässä, näkee tulevan sulhasen kuvan unessa tai saa haluamansa puolison . Jotkut uskovat 13 kukan taikaan. Kukat voi laittaa sellaisenaan tyynyt alle, ehkä silloin ei näy kuvaa, mutta sulhasen saanti silti varmentuu...varsinkin kun taiat tekee alasti. Saunominen kukkavastalla on sekin naimaonnen taikaa, tai kurkistaminen alasti keskiyöllä lähteeseen.



Paitsi naimattomat tytöt, jokainen saattoi lukea loitsuja takaamaan sadon, suotuisat säät ja karjan menestyksen silloin entisinä aikoina.

Entä koivunlehdet ovenpielissä? Sen perinne vie myös aikojen taa. Vuoden pisimmän päivän kunniaksi tupa siivottiin, sisällä ja ulkona koristelliin kukkasin ja viheriöivin oksin.Näin oli seurakunnan leirikeskuksessakin hieskoivun ja harmhaalepän oksia ovenpielessä toivottamassa tervetulleeksi.

En tiennytkään, että leppä tarkoittaa vanhoissa itämeren kielissä "verta"...puun värinh mukaisesti. Kotipihalla lentelee paljon leppälintuja. En ehdi saamaan niistä kuvaa, vaikka ne tulevat parin metrin päähän omenapuun rungolle. Kuuluu nopea huit huit ja lepän väri aivan kahahtaa auki, kun lintu tekee näyttävän lähdön kaverinsa kutsumana. Nimen ne ovat saaneet tuosta upeasta lepän väristä, verestävän punaruskeasta sävystä, joka ilmestyy kun puun pinta rikkoutuu tai se kaadetaan. Sama
hekuu leppärouskuissa. Ihmeellinen luonto. Ihmeellinen kesä.

Syksy tuleekin pian, ja sienet. Sitten metsään.

kuva:
japsukidsu.blogspot.com



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti