En tartu ruohonleikkuriin, en. Päämummo jo vaati, että päivänkakkarat voi repiä pois. Saisi puolestani olla vaikka koko piha täynnään. Kissankellot alkavat aueta autotallinluiskassa..nekin olisi viime kesänä pitänyt katkoa "mikä se sellainen paikka on kasvaa, tura". Suloiset pienet kellot huojuvat tuulenvireessa ja vain ovat silmälle(ni) ilo.
Jos tarttuisin ruohonleikkuriin, vaarantaisin tämänpäiväisen rauhan, sillä siinä olisi tilaisuus päämummolle uudestaan tarttua päivänkakkara=asiaan.
Neljän pienen ja kahden isomman ihmisen kivan vierailun jälkeen en tarttunut lapioon, vaan istuskelin kiikussa ja katselin kukkia, nautin kesäpäivän rauhallisesta leijailusta, päivänkakkaroista merenä edessäni, pilkottavat pionit avaamassa kiinanprinsessamaisia kukkasiaan, uusi jostain ilmestynyt pitkä pikkukeltakukkainen varsi sojottamassa reippaana aurinkoon päin. Ja sitten hain kahvin ja jatkoin hiljaista kapinoimista ruohonleikkuria (tai päämummoa) vastaan. Ei tällaista päivää voi hukuttaa rätisevän vanhan leikkurin ääneen.
Saunareissukin on edessä, ihan kohta. Myllysaaren naistensaunaan.
Vieraat olivat Petra serkuntyttäreni ja hänen 1=7 vuotiaat tyttärensä Anna, Assi, Alma ja Kerttu sekä Antti isä. Se oli päämummollekin mieleinen vierailu, aluksi epäilin, sillä pienet tytöt saattaisivat suistaa päämummon elon raiteiltaan. Pieni Kerttu 1,5 v ihastui lasten kiikkuun, kiipesi sinne itse ja putosi. Eikun uudelleen.Tyttöjen touhutessa tuli tietenkin mieleen Zoe... Zoea odotellessa...mummo ei osaa odotusajatuksiaan oikein sanoiksikaan pukea.
Sitten vielä skypeyhteys Dalianiin, jossa juttelin Sakun vieraiden Timin ja poikien kanssa (hesasta). Aina tuntuu hyvältä kuulla iloinen Saku. Kiinan muurillakin olivat olleet porukalla.
Jos nyt kuitenkin katselisin tomaattien tilanteen. Ja voisin siirtää jonkusen roomansalaatin taimen väljempään kasvutilaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti