Joulukuinen sunnuntai

Tänään vein kompostiastian ulos. Senkin olisi voinut viedä huomenna.
Tänään olisi voinut olla yöpaitapäivä, mutta ei ihan. Äiti ei oikein ymmärrä koko päivää yöpukusillaan.
Miksi turhaan ärsyttäisin, siis vaihdoin jonkinlaiset sisävaatteet ennen aamupuuroa.

Eilen olimme rintamanaisten joulupäivällisellä. Vain 5 yhdeksänkymppistä oli jaksanut tulla, me kaksi kuusikymppistä tytärtä avustajana sekä majuri M., lipunkantaja, joka kunniamitalilla palkittiin. Selkeästi esitetty toteamus oli: ei taideta enää ensi vuonna tavata näissä merkeissä. Viime jouluna oli mukana kymmenisen rouvaa, sitä edellisenä yli kaksikymmentä.

Minulle riittäisi jouluksi tämä pieni hellä tilaisuus. Lauloimme muutaman joululaulun, puheenjohtaja lausui pari joulurunoa. Saimme perinteiset jouluherkut. Kynttilät paloivat ja päivä oli mitä suloisin pakkaspäivä.

Muuten en siis käynyt ulkona tänään. Luntakaan ei tullut putsattavaksi. Joskus tuntuu että tällainen päivä olisi hyvä. Luen, pelasin Aishan kanssa sanaristikkoa netissä. Se on muuten aika kivaa, molemmat olemme aika tasaveroisia niin siinä pysyy mielenkiinto. Teimme kolmea ja neljääkin ristikkoa vuorotellen. Pesin ja mankeloin pyykit sentään.

Nyt Aisha on jo nukkumassa Melbournessa. Mielessäni katselen pienen pientä muistissani olevaa pätkää kun Zoe on touhuamassa keittiövälineiden kanssa. Keittää puuroa uudella äidin ja Anu-Riina tädin tekemällä hellalla. Tai oikeastaan enemmän lattialla tai jakkaralla. Ja kasaa astioitaan suu mutruntärkeänä eri paikkoihin,  ja taas pois, niin tarkoituksenmkainen ote. Välillä tarjoaa äidille lusikallaan mitä nyt keittääkin ja myös mummolle nettikuvaan. Osaapas jo ajatella niin abstraktisti, että leikisti keittelee ja tarjoaa puuroa nettiinkin. Kynälläkin voi hämmentää, miksi ei!

Nappasin Helsingin reissulla pokkarin, jonka takakansi paljasti tapahtumapaikaksi Karachin, entisen kotikaupungin. Nappasin sen, enkä enempää ajatellut. Sitten tuli mieleeni, etten ajatellut oliko kirja englanniksi vaiko suomeksi. Se oli suomeksi; en yleensä osta englanninkielellä kirjoitettuja kirjoja käännöksinä, sillä en oikein pääse käännöksen mausta, se mielestäni tulee aina jossain esille.

Kirja on vasta alussa, ja olisin aivan varmasti jättänyt lukemisen, ellei tapahtumapaikka olisi ollut Karachi. Alku on niin alleviivaavan vaivaannuttava aiheen käsittelyn vuoksi. Mutta luen sen loppuun vain aiheen takia. Katselin sopivaa luettavaa viedäkseni Sakulle jotain suomeksi. En taida tätä sinne viedä. En ollut kirjasta kuullut englanninkielisenäkään, mistä suomenkielinen käännös ja vielä pokkarina oikein putkahti?
Kamila Shamsi, Kartanpiirtäjä

Sofi Oksasen Kun Kyyhkyset katosivat odottaa toista lukukertaa. Se kelpaa viedä Sakulle ja sitten laittaa Aishalle.

Kirpparilta löysin kerran Kiinaan liittyviä kirjoja, joita olen lukenut.
Su Tong, Punainen lyhty, elokuvaksikin tehty tarina 1930-luvun kiinalaisen jalkavaimon elämästä. Kontrasti nykyiseen Kiinaan tuntuu käsittämättömältä sitä lukiessa.
Erkki Karjalainen, Raija Valta, Kiina, toimittajien tekemä selvitys myyteistä riisutuista "tutkimattomista kiinalaisista" vuodelta 1982, jolloin Kiina alkoi vapautua..ja itsekin pikkuriikkisen sain sinne kurkistaa ensimmäisellä matkallani Hong Kongin kautta Makaoon ja sieltä Kiinan kansantasavaltaan juuri 1982.

Helsingin reissun päätarkoitus oli Kiinan viisumianomuksen jättäminen. Lippu on ostettu, 15.1.2013 Pekingiin Finnairilla.

Kiinanmatkan tapahtumat löytyvät sitten tammikuun puolella matkablogistani www.siperiankautta.blogspot.com

Toisen matkan tarinoita täytyy nyt lukea taas itsekin, sehän oli 2009 Siperian ja Mongolian kautta Pekingiin.
Matkakertomuksia on siis matkablogissani vuoden 2009 elokuusta alkaen.