Suurin juttu on Zoe, pieni ensimmäinen lapsenlapseni, murunen elämänlankani. Zoe ja äitinsä kävivät elokuussa Suomessa, myös mummokollegani Adelaidesta. Mummokollega sai kerätä metsästä mustikoita, vaapukoita, polkoita, kanttarelleja herkkusieniä. Hän ei ollut koskaan kerännyt mitään suoraan luonnosta. Eikös ole ihana maa ja metsät meillä. Oli ilo esitellä nämä meille itsestään selvät ihanuudet hänelle.
Vierailu ajoittui äitini 90-vuotispäivien ympärille. Äidin syntymäpäivä oli sitten se toiseksi tärkein tapahtuma vuoden aikana. Näillä näkymine on vielä monta syntymäpäivää edessä.
Matkoja... huhtikuun lopulla viilettämässä Marketan luona Munchenissä ja ympäristössä Bavarien Alpeille asti.
Omenasadon käsittely vei koko lokakuun. Kellariin saatiin reilu sata pulloa omenamehua, paljon hilloa ja omenachutneytä. 6 vanhaa omenapuuta olivat ihan liian täynnä. Nyt osaisin harventaa etukäteen. Paras talviomenapuu katkaisi oksansa liiasta painosta. ain yksi oksa jäi.
Pihan vihannekset lähtivät hitaasti alkuun, eivätkä ehtineetkään tekemään kunnon satoa 2012. Sateinen ja viileä kesä.
Avannossa ja samassa paikassa uimassa kävin läpi vuoden. Savusanassa maanantaisin Hinkanrannassa Suur-Saimaan rannalla ja kerran tutustumassa Rautjärven Uinamossa savusaunaan.
Savusaunareissulla Marketan kanssa kävimme Parikkalan patsaspuistossa, se oli aika valtava kokemus ...uniikit patsaat, puutarhakokeilut, lummelammikko, joka toi mieleen Monetin lummemaalaukset. Ehdottomasti koko päivän tutkimusmatka sinne uudelleen. Rantasana ja avanto ovat minun mielenterveystoimistoni.
Taiteesta puheen ollen, Zoe rattaissa mukana kävin Helene Schjerfbeckin Ateneumin suuressa näyttelyssä. Zoen ensimmäinen taidenäyttely. Salissa ei kyllä saanut mummo liian kauaksi jäädä tutkimaan yhtä seinää, tuli vastalauseita rattaista. Niinpä mummo kiersi aina uusintakierroksen. Olen aina pitänyt Schjerfbäckin muotokuvista, varsinkin myöhäisemmistä pelkistetyistä. Syksymmällä Fanny Churbergin näyttelyssä opin tuntemaan vähemmän tunnetun, mutta yhtä taidokkaan taiteilijan elämäntyön; yllättävän moderneja otteita! Mutta ilmeisesti Fanny jätti maalaamisen sosiaalisen paineen takia.
Se mikä piilee sisinnä – intohimon – sen tahtoisin saada esiin, mutta sitten häpeää, eikä sitä voi loitsia näkyviin – kun on nainen. Naisista ei monesti tullut tällaista taikuria. Fanny Churbergista tuli.
- Helene Schjerfbeck, 1921.
Aivan yllättävän herättävä näyttely, onneksi kävin katsomassa, oli ihan kävelymatkan päässä viehättävässä Pihatto Galleriassa Lappeenrannassa, kansainvälinen korunäyttely. Se inspiroi aivan valtavasti ja laajensi ajatuksen korun olemuksesta upeasti. No, en ole vielä koruinspiraatiota toteuttanut, ehkä vielä sekin onnistuu! Mukana oli sellaisiakin töitä, joita katsoessa kysyin, onko tämä koru, onko tämä taidetta. Joku on sanonut, en muista nimeä: kaikki on taidetta ja mikään ei ole taidetta.
Harratuksista; taideyhdistyksen elävänmallin piirustus on ihan parasta, ehkä pitäisi keskittyä siihen ja savitöihin. Tuossa nököttää kolme rakutekniikalla tehtyä nallea, nalleperhe. Ne on tehty Zoelle.
Mitäs muuta....terveyteni on hyvä, tuntuu, että paljon parempi kuin työssä ollessa. Astma ei vaivaa. Siitä kiitän avantoa. ja ehkä sekin auttaa, että työpaikan paperipöly ei enää leijaile ympärillä. Lääkkeitä en syö minkäänlaisia.
Äidin terveys on ennallaan, joulukuussa kaikki monet säännölliset verikokeet ja sisätautilääkärin tarkastus olivat hyvällä mallilla. Vanhenemisen haurastuminen kyllä näkyy hiljalleen. Voimat vähenevät ja keppi on tänä vuonna aina mukana, viime vuonna ei vielä useinkaan. Toki äiti on yhdeksänkymppisten joukossa aivan parhaimmistoa.
Sitä ei äiti itse halua uskoa. Kuulen usein alas tullessani, että äiti hyräilee usein itsekseen, ei koskaa kun olen paikalla. Äiti helposti valittaa eikä oikein onnistu hyväksymään vanhenemisen haasteita. Äiti laittelee kyllä nyt ruokaakin useimmin kuin viime vuonna, yleisesti olo on mielestäni parempikin viime vuoteen verrattuna. Jaksaa vielä siivota yhden huoneen lattian, pyyhkii pölyt ja pestä käsipyykkiä.
Kaupassa käymme kerrn viikossa yhdessä. Mielummin kävisin yksin mutta ajattelen että koska äiti ei suostu ulkoilemaan omalla isolla pihallakaan, kaupassa käyminen on liikuntaa. Käymme silloin tällöin vieraisilla, sekin piristää. Ja INR-labrat ovat ulkoilu sekin.
Lähiperhe koolla 26.8.2012, kuvasta puuttuvat jääkkiekkoiluleirillä ollut Eetu ja Mantsuriassa opiskeleva Saku sekä Aishan puoliso Meksu, joka jäi Melbourneen töihin..
Viimeiseksi pääministeri Kataisen sanoma pari päivää sitten: Meillä ei ole varaa hyvinvointiyhteiskuntaan. Siinäkö oli uudenvuodenviesti suomalaisille?
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti