Pääsenkin lumitöihin

Eilen ystäväni Nata pohti talven tuloa blogissaan  uutukaisen mauritiukselta kotoisin olevan miehensä näkökulmasta, tai paremminkin sitä, miten pitäisi miehensä sopeutumiseen suhtautua. Nata on toimittaja, enkä siteeraa sen enempää, lukijani voi siirtyä seuraamaan oivaa blogia tästä.

Lukiessani sitä tuli mieleeni monta asiaa talvesta; miten kaipasinkaan sitä lumettomissa ja kuumissa asuinpaikoissani. Ihmetttelin Karachissa, milloin siellä oikein taivaalle ilmestyy pilviä. Edes. Liki neljänkymmenen asteen kuumuudessa, kun kuumasta se kuumempi sesonki oli vasta alkamassa.

Varistelin käsivarsiani kun tulin Suomeen, tuntui, että kesti viikkoja, kuukausia, että sai kuuman tunnun pois luista ja ytimistä. Niinhän sitä sanotaan, että joku tuntuu luissa ja ytimissä. Yleensä tunne on kuvitteellista, mutta Karachin kuumuus todella tuntui luissa ja ytimissä.

Mutta nyt puuterilunta on kertynyt yön aikana, niin että pääsen lumitöihin. Jossain vaiheessa talvea saattaa tulla siinäkin mitta täyteen, mutta ei vielä. Kirjataan tähän, että ennätystuulinen Antti-Myrsky-Tuisku on heitellyt lunta sinne tänne ja lehdestä luin, kuinka sähköjä on poikki tuhansissa taloissa, junat myöhässä, puita kaatunut autojen päälle Lauritsalassakin parin kilometrin päässä. Lehdessä oli ohjeita, miten lunta oikein luodaan. Uuttako tämä kaikki suomalaisille?

Ehkä uutta mauritiukselta tulleelle, niinkuin anoppikollegalleni Australiasta pari talvea sitten. Pihalla tarpominen lumikinoksissa kuvien ottoa varten oli tarpeeksi ulkoilua himoliikkujille silloin.

Mietin kyllä sitä, miten Melbournessa tuntui, että Etelämeren nasakka tuuli meni sielläkin luihin ja ytimiin huolimatta lämpöasteisiin nähden sopivaa vaatetusta (+13C). No ei siellä kukaan muu kävellytkään silloin. Kuljin täällä aivan samassa asukombinaatiossa muutaman asteen pakkasessa paleltumatta. No ei sitä Etelämeren tuulta täällä puhallutkaan.

Kai on niin, että asukkaat sopeutuvat omissa kotikoloissansa oloissaan melkein mihin tahansa ilmastoon kasvamalla siihen. Vuodenaikojen vaihtelut ovat minusta parasta. Rakastan kutakin vuodenaikaa omanaan, sumuista harmaata syksyäkin.