Aivon valkoinen aines

Neurologi selvitti ensin, että todellakin, tietokoneella ovat tallella edellisen käynnin tiedot, sekä magneettikuvauksen tiedot (2002). Kotona äiti oli koko aamupäivän etsinyt neurologin papereita tuolta käynniltä, eikä uskonut alkuunkaan minua kun kerroin, miten nykyisin kaikkialla lääkäreillä ja terveyskeskuksissa tiedot ovat tietokoneella. Varasimme ajan yksityiseltä, koska äiti tunsi tarvitsevansa magneettikuvauksen, "kun tuo pää ei ota selvitäkseen".

Sitten neurologi selvittti meille kansantajuisesti , mitä se valkoinen aines aivoissa on, ja mitä ovat harmaat aivosolut. Minäkin opin, että iän mukana aivoissa näkyy pilkuntapaisia kohtia, jotka tarkoittavat aivojen vanhenemista. Koko 8 vuoden ajan äidille oli jäänyt käsitys, että hänellä on jonkinlainen poikkeama tuossa valkoisessa aineksessa.

Migreeni oli tuolloin vaivannut äitiä ja lääkitys oli  8 vuotta sitten auttanut. Viime aikoina äiti on ottanut samoja Klotriptyl Mite-tabletteja aamuisin päänsärkyynsä, jota ei oikein ollut mieltänyt migreeniksi itse. Lääkkeen merkitys pitkävaikutteisena ja lääkkeen ottamisen ajankohta ei ollut äidille selvennyt edelliseltä kerralta. Nyt selvitettiin lääkkeiden oikea käyttötapa ja vaikutus. Reseptin oli terveyskeskuslääkäri aina uusinut sen kummemmin kyselemättä, ja väärä ottamistapa oli muotoutunut.

Ei ihme, että aamulla ottamansa Klotriptyl Mite väsytti tavattomasti päivän mittaan, sillä samaa lääkettä käytetään univaikeuksiinkin. Nyt ohje on selvä, 2 tablettia ennen nukkumaanmenoa. Parin viikon päästä sen pitäisi alkaa toimia. Lukemani mukaan lääke voi aiheuttaa sivuvaikutuksia ja niistä keskusteltiinkin, mutta niitä ä'iti ei ollut aikaisemmilla kerroilla saanut. Lääkäri kertoi, ettei näe mitään tarvetta magneettikuvaukseen.

Lääkäri tutki mahdollisia Parkinsonin taudin oireita, niitä ei ollut. Oli hyvä, että lääkäri puhui hyvin hellästi jo korkean iän tuomista muutoksista ja jaksoi kuunnella äidin sivuraiteille hyppiviä tarinoita..."onneksi olin pessyt juuri lattiat kun silleen kaaduin", kysyttäessä milloin aloitti taas kipulääkityksen "no se mikä se olikaan Elli (Elvirahan se oli), olikos se, se Australian tyttö, jo isoäiti  oli mennyt sinne Australiaan ja miten silloin edellisellä kerralla sanoin hoitajalle, kun oli tyttären tuttu, että viekää kiitokset Puraselle...." lääkäri kysyy uudelleen "niin milloinkas te aloitittekaan tällä kertaa lääkkeen syönnin"
Neurologi Juha Purasen nimen tahdon mainita tässä, juuri tuollaiseen lääkäriin voisin luottaa täysin; asiantunteva  ja asiat selkeästi kertova, rauhallinen.

Ehdimme vielä kertaalleen kuunnella äidin kokemukset rintamalla siellä missä miehet olivat ja miten viime hetkellä pääsi pois viimesellä kuorma-autolla, ei sitten oltais tässä....

Lääkäri kehoitti käyttämään hyväksi veteraanien tarjoamia kuntoutuksia. Niihin äiti ei ole mennyt sitten viime kesän, sillä hän oli peloissaan rytmihäiriöiden yhteisvaikutuksesta  tai haitallisuudesta niiden suhteen. Kysymme vielä Marevan-hoitajalta varmistusta hoitoihin.

Nyt on käyty veritautilääkäri, silmälääkäri, korvalääkäri ja neurologi. Eiköhän kaikki tuoneet selväksi sen, ettei äidillä ole suurempia vikoja, kuin iän mukanaan tuomia; veritauti, rytmihäiriöt, kaihin kasvua odotellaan. Jospa äiti asettuisi rauhallisemmin vanhuuteensa ja antaisi periksi joissakin asioissa.

Ja minä, koko aamun olin miettinyt, millä salajuonella etenisin. Nimittäin käymään avannolla. Kirjastoon, pankkiin, kauppaan ....nyt keksin lähteä kävelylle valokuvaamaan Hakalin puutaloja. Ensin pulahdin avantoon. Se on päiväni kohokohta. En käy ihan joka päivä.  Äiti yrittää vastustaa avantoharrastustani, enkä halua äidille pahaa mieltä ja käyn salaa. Perjantainen sauna ja avanto naapurin kanssa vielä jotenkin käyvät, sen aina kerron.