Avanto ja muikut

Avannosta juuri tulin ja paistoin aiemmin äidin kanssa puhdistetut muikut. Avannossa olen käynyt nyt viikon joka päivä. Nyt olen siirtynyt avantoon ilman saunaa kun avantosaunaamme palon jäljiltä korjataan. Kohta on vaikea valita kummasta pitää enemmän. Saunaton avanto on ihmeen virkistävä!

Avantosaunalla on tunnelmaa, ystäviä, kenties mukana kahvia. Lauteilla saa vinkkejä vaivaan jos vaivaan, puutarhapulmiin, pahojen anoppien (ja hyvienkin) käsittelyyn. Puhumattakaan lastenkasvatuksesta....voipi olla, että useampi isompi lapsi istuisi posket punaisena, jos kuulisi miten äiti kehuu omiaan. Saahan sitä, eikö, lapset ja lapsenlapset!

Pelkkä avanto on enemmän vakavaa touhua. Avantoon pulahda, pue, kevyt ja hyvä olo seuraa välittömästi. Ehtiihän siinä samalla tarkastella Saimaan jäätilanteen, nyt se näyttää vaaralliselta pienen iltahämärän jo alkaessa, vesilätäköitä vieri vieressä, siinä vasta pari päivää sitten kävelin kaupunginlahden poikki. Tänään tihuutti sadetta hiljalleen. Vesi avannossa tuntui jo lämmenneen! Ei sentään. Vain koleahko ilma sai veden tuntumaan lämpimältä.

Muutama päivä sitten luin artikkelin, jossa kerrottiin tieteellisestä tutkimuksesta, nimittäin sellaista, että meditoinnin on todistettu antavan lämmön tunteen. Artikkelissa kerrottiin nunnista, jotka pärjäävät Nepalin vuoristoluostareissaan hyvin todella kylmissä olosuhteissa. Heti tuli mieleen avannon kestokyky. Takuulla sellainen ihminen, joka sanoo hui kauheeta, en vois koskaan astua hyiseen veteen, ei kestäkään sitä sellaisessaa mielentilassa, vaan hengitys salpaantuu ja kauhu kouraisee! Mutta jos haluat oikeasti kokea avannon, asetat mielesi sellaiseen tilaan, että selkärangassasi alkaa lämmetä ja astut reippaasti veteen. Ei sitä tarvitse meditoinniksi kutsua, mutta varmasti ihan samasta asiasta on kyse.

Siihen sitten sattuikin pukukoppiin pari konkaria, jotka ovat uineet kilpailussakin. Päätin vähän kysellä heiltä tästä kylmyyden tuntemisesta ja miltä tuntuu uida noita matkoja.
- Kun menet veteen, odottamaan lähtölaukausta, laitat olkapäät veden alle ja ajattelet vain, että kohta kuuluu lähtölakaus ja sitten kauhot vaan eteenpäin, et enää tunen kylmää, kun et ajattelekaan sitä. Kaikkien olkapäiden tulee olla veden alla, ennenkuin lähtölaukaus tulee, siksi kaikki tekevät sen mahdollisimman nopeasti. Ei siinä muuta.
- Juuri äskettäin 88-vuotias voitti 25 metrin avantouintikilpailun ikäikämiesten sarjassa.


Ensimmäiset vihreät kukkien versot putkahtelevat omenapuuna lla, vesipöntöt hain takapihan kymmensenttisen lumen alta ja asettelin räystäiden alle. Talon ja pensasaidan välissä on vielä ainakin metrin verran tiukkaan katolta pudonnutta lunta, joku kaveri sanoi jo...ehkä...kuulleensa satakielen.

Pihalla on siis muuten vielä 10-15 cm lunta mihin ei ole kasattu. Aamulla menen taas avannolle sillä aikaa kun päämummo käy kuntosalilla. Kun miniä kysyi, mitä nyt aiot tehdä kun kuntosali loppuu ensi viikolla. "Koivet on jo taivasta kohti."

Vaikka noin sanoikin, käytiin vielä yhdessä kevätmarkkinoila viipurinrinkelit  hakemassa.