Zoe raportti Melbournesta

Zoe tuli ihan lähelle läppärin ruutua ja lähetti muiskahtavia lentosukkoja meille yli puolen tunnin skypettelyn päätteeksi. Väliin vilkutuksia ja naama aurinkona.

Sitä ennen Zoe laitteli pehmolelujansa, ketun, kirahvin ja muumimamman reippaasti taputelleen nukkumaan. Nukuttamiseen tarvittiin äidin nenäliinapaketti. Ensin Zoe levitti vakavana nenäliinapeiton alle lattialle, suoraan, joka kulmasta. Sitten pehmovauva päälle ja toinen peitoksi, sekin siististi. Vielä kääräisy, että varmasti on lämmin. Jos ei vauva heti nukkunut, otti Zoe syliin ja heijasi. Kun kaikki vauvat oli näin huolella nukutettu, Zoe-äiti kellahti vauvojensa väliin. Jos joku ei näyttänyt vielä nukkuvan, pääsi hän masun päälle taputettvaksi.

Kun tämä ruljanssi oli suoritettu, nousi pikkuäiti ja aloitti nukuttamisrumban uudelleen. Suosikkileikki tällä hetkellä.

Skypettelyn aikana Zoe haki Myyrä-laukkunsa, siellä oli muistiinpanovälineet, ja hetken aikaa piirrettiin. Sitten dädän jännittävät avaimet sattuivat kuin sattuivatkin käteen ja ovea aukaisemaan.

Aisha kertoi, että Zoe oli yrittänyt hänen avaimillaan availla eri lapsilukkoja, tiesipäs mitä varten ne on!

Jossain välissä vanha Max-koira sai takaisin lelunsa. Sitä ennen Max kierteli Zoen kintereillä, jos leipäpalasta tipahtaisi murunen. Useimmiten tipahtaakin, ei niinkään sattumalta. Kyllä Zoe osaa pitää omasta leivästään kiinni, jos ei halua sitä Maxille antaa.

Uusia sanoja pitää kirjata. Kiitti, nanana (banaani), moi. Aishan suomen kielen Zoe ymmärtää melko lailla kaikki. Aisha ja Zoe puhuvat keskenään aina suomea, vaikka Meksukin on paikalla. Toki yhteinen kieli on englanti. Suuri kiitos Meksulle ymmärtäväisestä asenteesta! Tiedän monia surullisiakin tarinoita kun isä on kieltänyt suomen puhumisen. Ja tiedän monia äitiäkin, jotka liian myöhään harmittelevat, etteivät jaksaneet pitää suomen kieltä yllä lasten ollessa pieniä.  En olisi voinut kuvitellakaan, että Aisha olisi jättänyt suomen kielen.

Yleensä äidin on helpompi pitää yllä omaa kieltään, isän ei niinkään olen huomannut, tai ehkä isille ei ole niin luontevaa pitäää yllä harvinaisempaa kieltä, jota ei ympäristössä puhuta tai on vähän muita tilaisuuksia sen puhumiseen. Näin kävi meilläkin, tuskin Aisha ja Saku osaisivat urdua, ellemme olisi muuttaneet Pakistaniin muutamaksi vuodeksi ja vielä Pakistanin mummo kävi Suomessa ja saimme kielikylpyjä minä mukaan lukien.

Isomummikin on todella mielissään kun näkee, miten Zoe ymmärtää suomea, vaikkea vielä puhukaan kuin yksittäisiä sanoja. Zoe osoittaa reippaasti masuunsa, päähänsä, nenään jne kun kysytään.

Mutta nyt tämä mummo jatkaa uudelleen löytynyttä innostusta savihommiin. No innostusta on ollut, mutta kädet ei ole totelleeet, 10 kilon savimöykky on odottanut eteisen nurkassa vissiin jo ennen Kiinan reissua. Eilen aivan kuin olisi pitänyt ottaa kiinni kadotettu aika, tein kaksi norsua ja yhden munan, 2 tunnissa. Huomenna menen Iittiin rakutöitä valmistelemaan. Sitten poltto toukokuussa. Raku-uunin jos saisi hommattua omaksi.