tiistai 9. maaliskuuta 2010

Tärkeä päivä

Eilen illalla lämmitimme saunan. Osasin laittaa pellit oikeisiin asentoihin. Tai ainakaan en saanut noottia. Saunan jälkeen laitoin papiljotit äidille. Huomenna on tärkeä päivä, johon pitää huolella valmistautua. Upeanvärinen ruusu keittiönpöydällä ei suostu lakastumaan.



- Miksi sulla on kaksi lääkettä samaan asiaan.
- Minä en kysele tuommosia. Ylilääkäri on ne määrännyt.
-Tulen mukaan sinne vastaanotolle.
- Ei, ei sinne voi tulla. No ainakin pitää kysyä sopiiko se.
Valmistauduimme aamusella lääkärin vastaanotolle. Aamiaiselle mennessäni käsilaukku ja paraatikäsineet olivat jo eteisen jakkaralla. 




Parkkeeratessani autoa ajattelin, että äiti saattaa kadota vastaanotolle ilman minua, jos ei minua sinne halua. Pääsin kuitenkin. Terveyskeskuksen erikoislääkäri seuraa joskus vuosia sitten todettua "paksua verta" eli verihiutaleita, jos oikein ymmärrän. Kreatiiniarvot olivat 417, ja ne ovat pysyneet samalla tasolla pitkään Hydrea-lääkityksen ansiosta. Tuo arvo on ollut yli 900. Kaikki muut veriarvot olivat kohdallaan. Kohonneeseen verenpaineeseen, siinä 100 molemmin puolin viime aikoina,  tuli yksi lääke lisää. (Amdodipin Orion, 5mg x1/2 tablettia päivässä) Se oli kolmas  verenpaine- ja sydänlääke, ja sainkin tilaisuuden kysyä minua vaivannut juttu: samaan asiaan tarkoitetut lääkkeet. Lääkäri selitti yhdistelmälääkityksen idean. Yhteisvaikutuksella saadaan aikaan haluttu tulos.

Kysyimme väsymyksestä ja kovasta päänsärystä. Siihen tätä verihutale-asiaa hoitava lääkäri ei oikein ottanut kantaa. "Voi olla että johtuu siitä kaatumisesta". Lopulta äidin kysyttyä mahdollisuutta magneettikuvaukseen, hän ilmoitti ettei sellaista voi terveyskeskuksen puolella tehdä "tässä tapauksessa", koska siihen tarvitaan neurologin lähete eikä hän näe syytä kirjoittaa lähetettä neurologille , mutta voisimme ottaa yksityislääkäriin yhteyden. Otetaan.

2 kommenttia:

  1. Kumpa kaikilla olisi joku joka kantaa huolta ja tunkee lääkäriin mukaan vaikka väkisin!

    VastaaPoista
  2. Äiti 87-v. vaikka aika terävä onkin vielä, ei aina käsitä lääketieteellistä puhetta, ei uskalla kysyä, lääkärin sana on puolijumalallinen tiedonanto, ei kaikkea muistakaan. Minulla on tilaisuus olla mukana ja olla äidin tukena. Tuen tarjonta ja kysyntä ei aina kohtaa, joskus se on aivan hassua. Erityisen vaikea äidin on antaa käsivartensa, että tukisin liukkailla teillä. Joskus melkein vihaisena torjuu avun!

    VastaaPoista