Siitä vanhenemisesta....joulua odotellessa

Huomaan, että kolmen kuukauden poissaolon aikana äidin voimat ovat huomattavasti heikenneet. Viime talvena en saanut houkuttelemallakaan äitiä ottamaan käsikynkästä talvikeleillä vaan se oli "kyl mie ite".

Nyt äiti melkein vihastuu kun en ota heti käskynkkään. Kävimme joulumarkkinoilla, mutta kesken kaiken äidille tuli huimauksen tunnetta ja piti pitää kiirettä takaisin kotiin. Yöllä kävin katsomassa pari kertaa, että kaikki on hyvin. Seuraavana päivänä puna palasi takaisin poskille, ja olo tuntui paremmalta, mutta kuitenkin omin sanoin "ei tää nyt ennää elämää oo". Ikäisekseen pitkään terveenä pysyneen äidin on vaikea hyväksyä voimien väheneminen. Katselin Pressa Manun liikkumista  (kohdassa 2 tuntia 40 minuttia alusta tulevat kaikki entiset presidenttiparit mukaan) itsenäisyyspäivän vastaanotolla. Saman ikäisiä ovat äiti ja Manu. Molemmilla on vielä hoksottimet aika lailla terävät ja muisti pelaa, mutta fyysinen olemus tuntuu samalla tavalla haurastuneen ja liikkuminen samoin takeltelee. Rouva Tellervo otti aina nopeasti miehensä käsipuolesta kiinni.

Ja menepäs sitten tytär vakuuttelemaan, että tuskin kannattaa lähteä polille lääkäriä odottelemaan, kun jo olo on kohentunut, verenpainekin oli 143/90, pulssi 53. Vasta 2 viikkoa sitten äiti kävi ylilääkäri Elja Revon määräämissä kokeissa, jotka kaikki hyvin. Sen takia Revon seuraava aika on vasta maaliskuulla. Repo ensisijaisesti hoitaa äidin tilaa liian paksun veren suhteen, mutta tietysti aika tarkkaan katsoo kokonaistilannetta. Äiti vain ei uskalla kysellä itse mitään lääkäriltään. Se on sellaista vanhan ajan lääkärin auktoriteetin kunnioittamista. Ja äiti suuttu minulle, jos ollessani mukana kysyn jotain. Niinpä pitää keskustella äidin kanssa etukäteen kun maaliskuussa menemme vastaanotolle, että voisin kysyäkin jotain relevanttia asiaa.

Marevan-arvotkin ovat nyt pysyneet hyvissä rajoissa (flimmeritilanteen takia) ja verikokeet sen tarkistamiseksi on otettu 4 viikon välein.

Sen verran antoi äiti periksi tänään, että ei lähtenyt kauppareissulle. Onhan se hyvä että on jaksanut käydä kaupassa, nojailee ostoskärryyn ja kaivattaa minulla viimeisenkin lanttupussin valitakseen juuri mieleisen kokoiset lantut.

No, laatikot tein jo pakkaseen. Äiti tuli avustamaan piirakoiden teossa, istuen rypytti pellille laittamani kuoret täytteineen. Äiti vielä halusi olla osallisena "autoin minäkin". Viime vuonna teimme vielä tasaveroisena piirakkasatsin. Tosin muutama päivä sitten äiti innostui paistamaan vuokaleipää.

Tortut odottavat paistamista, vanhanajan ylikypsän kinkunpalan, alatoopia ja lohta suolakalaksi ostimme joulutorilta. Kantolan piparit ovat parempia kuin omatekoiset äidin mielestä, siis niitä on meillä.

Ellin kanssa teimme piparkakkumökin ja kengurusaaren Valkealassa. Itse teimme taikinankin. Lapset ihmettelivät, että tehdäänkö taikinakin. Nykyisin kiireiset työssä käyvät ihmiset taitavat ostaa taikinan kaupasta.

Kengurusaaren idean sai Elli (neljättä polvea jo) siinä tehdessä ihan itse; olin tuonut  tuliaisena Melbournesta kengurumuotin.