Kipeät polvet

Aamulla heräsin jalat vielä kipeinä. Eilinen kävely Kulttuurien museossa oli vähän liikaa. Polvia ja jalkoja jomotti koko illan. Aisha hieroi jalkojani, se auttoi hetken. Mietin onko tämä nyt alasajoa jotenkin. Miten asettaisin kivun asteikolle. Kannattaisiko jutella lääkärille? Onko se kulumista? Jotain muuta? Oikean polven kierukka leikattiin/putsattiin vuosi sitten ja se parani hyvin.

Siperian reissu saattoi olla polvilleni liikaa, olen aika lailla sitä mieltä. Loppumatkasta Pekingissä, seitsemän viikkoa kuljettuamme melkein joka päivä, tallustin hotelliin melkein tuskissani pysähdellen tienvarren kivetyksillä huilaamatta että jaksaisin. Viimeisellä viikolla keksin hotellin vieressä jalkahierontapaikan, jonne aina pääsi heti ja se oli ihanaa - myös edullista. Olikohan ajoittainen 15 kg rinkan kantaminen junaan ja asemilla läpi Siperian sittenkin liikaa. No, matkaa en kadu, mutta tunnistan polvillani, etten rinkkamatkalle enää lähde. Tai sitten rinkka ei ole kuin muutaman kilon. Jätin ikivanhan rinkan Pekingiin ja ostin kotimatkalennolle vedettävän feikkidolceetcabbanan. (kuva Kiinan muurilta syyskuussa 2009, rappuset olivat korkeita ja ne olivat eri korkuisia. Näin siksi, etteivät muurille päässeet viholliset voisi juosta tasatahtia harppoen ja menettäisivät näin vauhdin. Niinpä suostuin menemään gondolilla ylös ja kävelin sitten pienehkön matkan muuria täällä korkealla satojen kiinalaisten kanssa, olihan sunnuntai ja muutama paikallinen siellä sateenvarjoineen.)

Vuosia sitten todettiin isoissa varpaissa kulumia. Ne sain kuriin käyttämällä järkevämpiä kenkiä. Kirjoitan tämän polvi- ja jalkajutun, että voisin sitten seurata sen edistymistä tai mieluummin parantumista.

Paino on ongelma, noin 85 kg kun pituutta on vain 155cm venytettynä. Auttaisiko painonpudotus. Varmasti ainakin helpottaisi asiaa tai viivyttäisi kulumia. Saku poikani sanoo ja tiedän, tiedän, että painonpudotus olisi aiheellista. Mutta kun ei ole vielä sellaista napakkaa varoitusta, että tekisin sen tältä istumalta.

Oikeastaan olen aika terve muuten. Jaksan tehdä raskaita lumitöitä. Kävelen tunnin, pari. Se tuntuu polvissa jonkin verran. Varon liukastumista tarkemmin kuin ennen ja myöskin hyppäämistä vaikkapa lumivallilta tai tienpenkalta...otan varovaisesti alastulot!

Astma tuntuu olevan kurissa. Kannan mukanani Prednisolonia, jota osaan ottaa pienen kuurin oma-aloitteisesti. Olen 70-luvulta oppinut huomaamaan astman merkit ajoissa ja ottanut pienen lisäkuurin tarvittaessa. En ota astmalääkkeitä säännöllisesti. Minulla on myös Pulmicort ja se toinen...

Minulla ei ole ollut koskaan korkeaa verenpainetta tai kolestrolia, eikä muutakaan merkittävää sairauteen viittaavaa.

Tämä selvitys omasta terveydentilastani tällä hetkellä 64-vuotiaana. Aika hassua, sillä tituleerasin itseni aikaisemmin blogissani 65-vuotiaaksi. Ei kai tässä kertymässä vuosi sinne tai tänne haittaa!