Potkurilla maitokauppaan

87 päivää peräkkäin pakkasta alkaen 3.12.2009.  Se on ennätys 50 vuoteen. Jostain kuulen jo murinoita; eikö lumentulo jo voisi loppua. Teitä ei aurata kunnolla ja niin edelleen. Miten ihana talvi on ollut. Viime vuonna oli mustaa vain, siitä vähän murisen, en tästä! Muutama kuva pihaltamme.

Helmikuinen päivä. Linnutkin lauloivat kun aukaisin oven aurinkoiselle pihalle. Potkuri meillä on aina vamiina rappujen juurella. Äiti kävi vielä viime talvena kaupassa potkuroiden, mutta nyt reilun kilometrin matka on liian pitkä. Potkuri on vähän kuin rollaattori, jolla voi turvallisesti liukkaallakin mennä naapuripihalle tai kompostille pihan perällä.

Vastaan tuli pari muuta potkureineen, puolimatkassa kylällä käveli vaivalloisesti vanha rouva, selkä oli kumarassa ja kauppakassit tuntuivat kivipainoilta. Otin kassit kyytiin, tarjosin potkurin istuintakin, mutta rouva halusi kävellä. Hyvä niin. Kuljimme hiljalleen loput puoli kilometriä, sillä rouva oli kuuroutunut eikä minua tuntenutkaan.

Potkuttelin kotiin loivaa alamäkeä, melkein koko kotimatka vie alaspäin. Tällainenko on eläkepäivän täyttymys? Kiireetön reissu kauppaan ja luistava loistava potkuttelu? Mielessä koko ajan päästä vielä avantoon, sinne saunattomaan, pikaiselle pulahdukselle. Sitten jos vielä jaksan, miksen jaksaisi, vesijuoksemaan. Samalla voisi ajaa komean Lauritsalan sillan kautta ja ottaa valokuvia aurngon laskiessa. 

Tänään tiistaina ei ollutkaan mitään etukäteisohjelmaa, labraa tai muutakaan äidin menoa. Ruokakin oli valmiina, pakkasesta hernekeittoa.

Äidin menot tällä viikolla.

Maanantaina INR-labra, tulos 2,7 ja seuraava vasta 4 viikon päästä.

Optikolla tutkimassa, voiko toisen linssin vaihto auttaa kaihia kasvavaan silmään. Kyllä, onnistuu. Lukeminen on ollut hieman hankalaa.

Keskiviikkona Rintamanaisten puheenjohtajan 90-vuotispäivä. Järjestö sulautetaan muihin veteraanijärjestöihin keväällä, sillä aktiivisia lottia ei enää montaa ole. Nämä kyydittäväni 4 olivat melko samantasoisia iäkkyydessään. Iloisia ja virkeitä mieleltään ja rouvat simpsetissään.

Polveni ovat jo kuin varsan pian tätä vauhtia. Yllättäen huomasin, että illalla ei jalkoja pakotakaan.

Olin pari viikkoa sitten aloittanut Bioteekin Hainrusto+Vihersimpukka kapselit. Ehdoton suositukseni varsinkin kun söin niitä toista vuotta sitten kun isoissa varpaissani todettiin nivelrikko. Silloin sain avun todella kipeisiin varpaisiin, auton ajokin oli kivulias. Sitten polvileikkauksen jälkeen kysyin lääkäriltä glutasamiinia tabletteina (Glucadol 400 mg x3 tablettia päivässä), sillä sitähän näissäkin kapseleissa on, mutta ne eivät tuntuvasti auttaneet.

Otan päivittäin 4 Bioteekin kapselia  ja vähennän kahteen kun en tunne kipuja enää. Helpotus!