Päivä Helsingissä

Lounasaikaan tapasin  A:n, joka oli matkakaverini  syksyllä 7 viikkoa keestäneellä Siperia-Mongolia-Kiina turneella,  sekä Helin, ystäväni yli 20 vuotta. Meillä molemmilla on ollut pakistanilaissyntyinen aviomies ja A:llakin Euroopan ulkopuolelta. On ollut, eroistammekin on jo kauan.   Lounastinne Virgin Oil Company-ravintolassa, mikä oli uudessa ylioppilastalossa, missä  60-luvulla oli  BioBio elokuvateatteri. Nyt oli paikka sekainen tunnelma  italialaista ja vanhaa epämääräisesti kasaan heitettynä. Tuhti lounas: tomaattivuohenjuustokeitto, salaatteja, patonkia oliivitahnalla, pinaatti-artisokkapastaa (hyvä idea muistaa tehdä)ja kahvi, lasi olutta. Hyvä seisovan pöydän ateriaksi.
Keskustelunaiheet olivat polvikivut, iäkkäät äitimme...siis parasta vertaistukea.
Kirjakaupassa ostin Muumitarinan englanniksi Hugh Laurien lukemana (House), pienen puutarhakirjan, koska siinä oli helppo turpeesta tehty reunus puutarhaan ja kuinka sen saa sammaloituneeksi nopeasti. Aikomuksenani on tehdä jotakin kotipihalla. Sakulle ostin uuden penaalin ja kynät, harpin ja viivottimet, sillä siivotessani olen onnistunut tekemään entiset näkymättömäksi. Tilasin kirjan, jonka nimeä tai kirjailijaa en muista, romaani, joka käsitteli  kristittyjen ja muslimien elämää Istanbulissa. Alkuteos on englanniksi, suomeksi se olisi ollut tarjolla pokkarisuosikkina. En tuntenut kirjailijaa ennestään. (tarksitus: Alan Drew, Vesipuutarhat)
Havahduin ajattelemaan miten ihana tunne, kun sain kuljeskella kaupungilla keskellä päivää. Ja saisin kuljeskella huomennakin, mutta menenkin koko päiväksi savipajalle.
Harmitti lounaspaikan rikkonaisuus, tyylittömyys perinteisessa ennen niin tyylikkäässä talossa.
Päiväni kohokohta oli ystävien tapaaminen ja suuren eläkematkani muisteleminen.

Minua ilahdutti kun menin väärään ratikkaan ja jouduin kauppatorille. Menin Helskyn taidekäsityöläisten  putiikkiin Okraan Mantan patsaan lähellä. Siellä inspiroituu  aina savitöistä ja tällä kertaa hämmästyttävistä huovutuksista. Ne olivat huovutusmaalauksia, tauluja. Kuinka ollakaan kommentoin huovutustaidetta suoraan tekijälle, joka sattui olemaan tiskin takana. Kuinka  ollakaan sainkin siihen keskusteluun Mongolian matkani ja elämäni ensimmäisen huovutuskokemuksen siellä. Lupasin lähettää tekstiilitaiteilija Karoliina Arvilommille tiedot Mongolian yhteyksistä.
Ratikalla ajelin sitten Mäkelänrinteen uintikeskukseen vesijuoksemaan. Maarit oli jo tullut ja yhdessä juoksimme tunnin. Mennen tullen kylmään altaaseen, olo autuas. Maaritin kanssa on helppo jutella kaikenlaista, vertaistukea myös. Tällä viikolla kolmas vesijuoksu. Hyvä! Nivelet eivät kipeydy vesijuoksussa ja olo sen jälkeen napakka ja energinen.
Unelmoin sopivani M-kokoon. Vesijuoksu kiinteyttää, mutta lisää pitää tehdä. Olen harrastanut vesijuoksua välillä 2-3 kertaa viikossa ja se on  ehdottomasti ihanaa.
Illalla latasin kuvia tietokoneelle ja siitä sitten blogeihini.
Iltapalaksi pari palaa ruisleipää ja valkosipulipateeta. Kaksi appelsiinia. Yksi magnesium tabletti 500mg, koska vesijuoksun lopussa varpaasta alkoi vetää suonta. Olen ottanutkin magneesiumia kuureittain ja suonenveto vähentyi selvästi.
Preppasin vielä Sakua biologian päivän lukemisista. Enimmäkseen osasikin. Keskustelimme Tarton lääkiksen eduista Helsinkiin verrattuna. Tarttoon Saku nyt tähtää, koska sinne pääsemisessä painotetaan biologiaa.
Sänkyyn menin yöllä yhden jälkeen. Päivärytmi viippaa itsestään myöhemmäksi vaan...
Ajatus ennen unta; ehkä matkalaiseni ovat jo saapuneet Melbourneen. Istanbulin jälkeen ei ole kuulunut mitään.
Päivälleni annan arvosanan 10