Päivä Lappeenrannassa

Aamulla äiti keitti neljänviljan puuron tapansa mukaan. Illalla sanoi minulle, että älä tule alas ennen yhdeksää.   Rakastan voisilmää puurossani, mutta laihdutusajatukseen se ei oikein sovi. Puolukatkin on aika hyviä voin sijaan. Kuppi teetä molemmille.  Jaksoin katsoa kourulaskuja melkein aamukolmeen, ja osasin odottaa Peetu Piiroisen hyvää sijoitusta, mutta en jaksanut valvoa ihan loppuun. Onnea hopeamitalistille, olet miellyttävä ja vaatimaton urheilija. Kuka tiesikään Peetun nimen ennen mitalia?
Kameraiseni pitää aamuauringon väreistä. Ulos kameroimaan.
Eilen iltapäivällä ajelin takaisin Hesasta pirtsakkaan Lappeenrantaan, -20 C ja lunta oli parissa viikossa tullut runsaasti lisää. En muista näin lumista talvea. Äiti puhui tultuani tauotta kaksi tuntia vuosia sitten Saarenmaalta ostetun kupin kohtalosta Meksun ainaiseen suureen nälkään ja "saunan pelti oli taas lonksallaan, kuka siellä viimeeksi oli, olenhan sinua neuvonut, että miten se laitetaan". Samalla katsoimme kahdet uutiset ja Salattuja elämiä, jota en itse omasta tahdostani katsele. Äiti tuntui virkeältä ja iloiselta. Oikeastaan joulun ja uudenvuoden Australian vieraat olisivat voineet olla liian raskas pala, mutta taisi olla päinvastoin. Äiti on kuitenkin sosiaalinen ja niistä vierailuista sai muistelemisen ja kertomisen aihetta moneen tilanteeseen. Äiti lienee myös rauhoittunut omasta terveydentilastaan. Huomaan, että vaikka vain INR-labra, sekin  hermostuttaa, tuloksen odotteleminen hermostuttaa ja vie ajatukset sairauteen. Nyt kun INR kokeet ovat toistaiseksi joka kolmas viikko ja Marevan lääkitys säännöllistä, ei tarvitse jännittää niin usein.
Lounaaksi kanakeittoa, äidin tekemää. Vispipuuroa jälkkäriksi. Yleensä teen ruuat, äiti joskus. Emme juurikaan syö eineksiä,. ellei nakkeja lasketa sellaiseksi. Äidin toiveena oli saada siskonmakkarakeittoa; toin niitä Helsingistä ja huomenna sitä on lounaaksi.

Keskussairaalaan kuuloklinikalle. Olipas äiti iloinen, kun ei tarvinnut ottaa kuulokojetta. Vasemman korvan jo sodassa menettyä kuuloa kun ei voi auttaa. Oikeassa korvassa on vielä 70 % kuulosta jäljellä, ja on kyseenalaista kannattaako yrittää palauttaa siihen 100 % kuulo. Ei, arvioi kuulohuollon asiantuntija. Itsekin sain tietää vasta pari vuotta sitten, ettei äidillä ole  ollutkaan toisessa korvassa kuuloa, sillä suurimmaksi osaksi se on ollut sodan pommituksen ja sen jälkeisen pahan tulehduksen aiheuttama. Äiti on sopeutunut siihen ja sanoo aina istuvansa siten, että kuulee maksimaalisesti hyvästä korvastaan. Pelkoa hyvän korvan kuulon menettämisestä kokonaan ei juuri ole, koska mitään aivoperäistä syytä ei ole. Hyvä näin! Lokakuisen kaatumisen jälkeen korvassa oli ollut jotakin hyrinää, mutta nyt se on hävinnyt. Se varsinaisesti  äidin sai huolestumaan kuulostaan vasta nyt.
Iloitsimme kuulotutkimusta tekevästä asiantuntijasta, joka jaksoi selittää asiat kansantajuisesti ja kuunnella muutaman rintamaveteraanijutun siihen väliin, niitä äiti kertoo mielellään kun saa pienenkin aiheen siihen.  Mikä tärkeintä, poistui äidiltä yksi huolen ja jännityksen aihe.  
Päätimme mennä pian tutun optikon luo, jos hänellä olisi jotain ratkaisua kaihin tuomaan silmäongelmaan. Silmät ovat ärtyneet. Joku aika sitten äiti kävi silmälääkärissä, mutta toinen kaihi on vielä kaukana leikkaustilasta. Silmälasit eivät ole kuitenkaan muuttuvan tilanteen tasalla. Kannattaisiko kaihia kasvavan silmän linssi nyt muuttaa vai odottaa leikkausta. Juttu on se, että lukeminen ja kutominen on silmiä ärsyttävää ja väliaikainenkin linssinvaihdos kannattaa, jos se ratkaisi ärtyneiden silmien ongelman.
Iltapäiväkahvit keskussairaalan kanttiinissa. Eipä äiti juuri kahvittele kahviloissa. Sellainen ei kuulu äidin sukupolven juttuihin. Otettiin isot rahkaviinerit. Makeita kahvileipiä emme juuri harrasta.
Kauppareissu isoon marketiin. Huomasin, että äiti jo väsyi ja ilmoitti, ettei tällaisiin isoihin kauppoihin halua tulla. Ostoskärryt ovat äidin tuki. Espanjalaisia tomaatteja ei äiti halua ostaa. "Ne käyttävät työvoimaa hyväkseen" sanoo uutisia seuraava tiedostava äiti.  Valitsimme 90-vuotiskortin  äidin rintamanaisveteraaniystävälle. Kortin piti olla hieno ja siinä piti olla sopiva runo . Äiti antaa paljon arvoa viestien, saamiensa ja lähettämiensä, sanomaan.
Iltapäiväpalanen: kauraleipää, kaksi täyslihanakkia naiseen, tomaatti, salaatinlehtiä.
Uutisissa juuri vanhusten oikeuksista: apulaisoikeusasiamies Riitta-Liisa Paunio haluaa selvittää  nyt puhuttavan vanhusten huonon hoidon laitoksissa. Voimassa olevat laatusuositukset eivät riitä turvaamaan hoitoa. Neljäsosa henkilöresurssia tarvittaisiin lisää. Pakotteiden ja rajoitteiden käyttö, jotka varmistaisivat tarvittavan hoitotason. Valvontaa tulisi tehostaaa. Valvonnasta Valvira aikoo lähettää kyselyn vanhuksia hoitaville laitoksille. Rima heiluu.
Iltapala: emme syö varsinaista ateriaa, ehkä soppaa tms. kevyttä. Tänään söimme kaksi juuri keitettyä punajuurta melkein kattilasta suoraan. Maitoteetä. Appelsiini. Päivän ruokamääärä aika kevyt lukuunottamatta epätavallista pullaviineriherkkua.
Katselimme vähän telkkaria, kuuden uutisista äiti aina aloittaa.  Ritukin naapurista tuli juttelemaan.
Nukkumaan ja nettiin. Äidin nukkuma-aika on yleensä heti 20.30 uutisten jälkeen, ehkä jos telkkarissa on mielenkiintoinen ajankohtaisohjelma, venyy kymmeneen. Minäpä olen iltavalvoja. Nettiin, lukemaan, telkkariakin.

Avantosauna odottaa huomenna perjantaina!