Äidin huolet ja isän tekemät lusikat

- Ennenkuin remontti saadaan tehtyä, olen minä jo täältä pois, huokasi äiti.
- Kuulehan, ajattelehan mitä kylpylän raportissa sanottiin, olet ikäiseksi virkeä.
- Kun joku tietäis miltä päässä tuntuu, on kuin puolta päätä ei olisi.
- Kuule äiti, jos haluat että imuroidaan tai pyyhitään lattiat, sanot vaan niin teen heti kun voin.
- No mutta kun haluan tehdä jotain. Niin kauan kuin pystyn.
Se jotain oli keittiön laittian pesu. Äiti aloittaa jonkun siivousprojektin kun en ole juuri paikalla.
Ja sitten väsähtää perinpohjin. Verenpaine oli yläkanttiiin yli 100.
- Eikös se A.lääke ole sitä varten, että verenpaine pysyy kunnossa.
- Ei välttämättä, jos huhkit ja kuukit pää alaspäin niinkuin nyt.
- Ja muistikin on mennyt, enää ei tule mitään kun ei muista.
- Olisin halunnut neurologilla magneettikvuaukseen, miulla on itellä semmonen tunne että siellä on jotain.
-Mutta neurologi sanoi, että magneettikuvaukseen ei ole aihetta, mitään aivoperäiseen viittaavaa ei sinusta löytynyt, sanoin.
- Laitetaan vaikka paperille ylös ne tuntemukset, mitä haluat kertoa kun menemme Revolle seuraavan kerran, ehdotin vielä.  Elja Repo on Armilan sairaalan yliläkäri, jonka hoidossa äiti on paksun veren (veritauti, Hydrea-lääkitys) takia.
- En kerro.
- No mikset. Sanoihan Repokin viime kerralla, ettei näe syytä lähettää sinua magneettikuvaukseen.
- Ei sille kuulu tämä.
- Kuules, kerro hänelle kaikki oireesi, kyllä kokenut lääkäri tietää ja lähettää sinut sittene erikoislääkärille jos katsoo tarpeelliseksi.
- No kun ja mutta...
Käymme samantapaisen keskustelun parin viikon välein ja useimminkin.

En ole huomannut äidin niin kovin terävän muistin olennaisesti huononneen. Itse taidan unohdella enemmän. Iltapäiväunien jälkeen kahviteltuamme äiti olikin virkistynyt ja mielissään. Jo muistuivat isän tekemät lusikat.
- Mihin ne ovat hävinneet, pidän aina huolta että ne kaikki pysyvät yhdessä. Ne on isän tekemät. Ei sen parempia olekaan.
Neljä löytyi pesusta, yksi jauhopussista ja kolmas tiskipöydältä. Kuusi lusikkaa koossa, sekin huoli oli ohi. En vie mitään keittiöastioita kammariini, sillä äiti etsii yllättävällä hetkellä yllättäviä astioita. Kaikki ovat olleet vuosia ja vuosikymmeniä samalla paikallaan. Koetan pitää järjestyksen aivan samanlaisena.
- No taisi tuo kahvi virkistää, on niin hyvä olo nyt.