Ne jotka eivät ymmärrä suurten asioiden
pienuutta itsessään, ovat taipuvaisia
vähättelemään pienten asioiden suuruutta toisissa.
Okakura Kakuzo
Raku kirjainmerkkinä Japanissa merkitsee mielihyvää, leppoisuutta. Japanilaisille teeseremonia on mielihyvän alkulähde; rentoutumista ja irroittautumista jokapäiväisistä askareista. Esteettisyys on teeseremonioissa olennaista. Raku-keramiikan nimi juontaakin nimenomaan nautinnollisesta hetkestä, kun ruoka ja astiat olivat harmoniassa keskenään. Teekuppi on osa teeseremonian estetiikka ja harmoniaa.
Vuosisatoja sitten teekupit tehtiin kertakäyttöisiksi. Se ei ole oikein samaa kuin meidän aikamme kertakäyttöastiat. Kupit muotoiltiin ja poltettiin yksittäiskappaleina, ja koska rakupolton tulos ei kestä vettä, vaan tee imeytyy kuppiin, sitä ei voinut käyttää uudelleen. Kaikkein halutuimpia olivat kupit, joissa lasitepinta teki hämähäkkkimäisiä viivoja, krakleita (crackle englanniksi). Parhaimmillaan näyttää, että kuppi hajoaisi kun sitä koskettaa!
Raku-keramiikan valmistuksen aloitti Raku Chojirö perheyrityksessään Momoyama-kaudella (1573-1615). Chojirö kehitti kupit kiteytymiseksi teeseremonian peruskäsitteiden mukaan; ne olivat harmonia, kunnioitus, puhtaus ja rauhallisuus.
Nyt kirjoittaessani huomaan, että helposti keraamikko yrittää liian paljon, liian monimutkaisia raku-esineitä. Taidan päätyä yksinkertaistamaan ja pelkistämään esineeni, sillä ylläoleva tuntuu puristuksena rinnan alla. On hykerryttävää tutkiskella jotain erityistä asiaa, jota jo jonkin verran kuvittelee hallitsevansa, mutta mikä vie aina suuremmalla innostuksella mukaansa. Tässä tapauksessa raku on suuri iloni ja innostukseni!
En itsekään tiennyt raku-keramiikan historiaa ennekuin nyt innostuin tutkimaan muutamia kirjojani.
(historiatiedon lähde: Kimmo Jylhän upea kirja Raku, japanilainen ruokakirja)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti