Kummit, kuvat ja kriisi

- Joutaisin jo tieltä pois kuolemaan.
Huomasin, että äidillä oli nyt jotain mielessä, vakavasti. Miten tässä pitäisi toimia. En sanonut mitään. Paitsi tervehdin tietenkin tultuani asioilta.
- Isän kanssa ollaan kaikkemme tehty, että teillä olisi kaikki hyvin ja jo isä puhui, että...
Mietin mistähän on kysymys nyt.
- Jo silloin Australiassa siivosin kaikki paikat, pesin pyykit ja ajattelin, että sitten sinun on helpompi lasten kanssa....
Nämä ovat niitä asioista, joita äiti muistaa kun on jostakin todella todella suuttunut. 
- Menin yläkertaan vaan hakemaan...ja katsoin sinne kammariisi, en olekaan siellä aikoihin käynyt kun en rappusia niin jaksa...
Ups, tavaroita oli kammarissa pinossa siellä ja täällä, sänky petaamatta, mutta ei se yksistään olisi niin vakavaa mieltä tuonut.
- Toiset ihmiset menee edelle, ei minulla ole enää mitään arvoa, jatkoi äiti.
Ohhoh! Mitähän tämä. En oikein osannut ottaa asiasta kiinni ja pysyttelin hiljaa ja mietin mahdollimman neutraalia sanottavaa.
- Äiti, mistä on kysymys?
- No siellä on toisten kuvat tärkeimpänä seinällä, oikein keskellä kaikkea kunniapaikalla. Muut ovat sitten niin tärkeitä sinulle.
- Äiti, mitä kuvia tarkoitatkaan. En oikein käsitä mitä tarkoitat. Ei kukaan ole tärkeämpi minulle kuin sinä.
- Siellä seinällä keskellä on kummiesi kuvat, nekös on ne ylimmät nyt!
- Kuule äiti, ne ovat kauan sitten perimäni kuvat kummeistani, rakkaat kyllä, mutta ei niillä ole tuollaista merkitystä, että olisivat jotenkin edelläsi. Ne ovat kauniit vanhat kuvat ja tiedäthän, että kummini olivat läheisiä minulle ja koko perheelle, sanoin ja halasin äitiä ja vakuutin vielä monin sanoin, että äiti on rakkain. Monin sanoin, ennenkuin äidin olemus oli helpottunut. Kriisi oli ohi.
Vaan mielessä pyörii.

Olin laittanut seinälle kauniit pyöreissä kehyksissä olevat Ester-tätini, isän siskon ja hänen miehensä Gunnar-sedän kihlajaiskuvat 1910-luvulta. Molemmat olivat 19-vuotiaita ja tuolloin otettiin kihlakuvatkin erillään. Kuvat ovat aina olleet matkassani ja seinällä, eikä niitä nyt tarvinnut alas ottaa.
Ehkä syynä äidin ajatuksiin oli, että vanhempieni kuvat eivät olleet seinällä, vielä.