Aamusella yhdeksän maissa söimme neljän viljan puuron, minä sokerittoman puolukkasorvoksen kanssa, lisänä pellavansiemenrouhetta. Äiti syö puuronsa maidon, sokerin ja pellavarouheen kera. Äiti lukee aamuisin Etelä-Saimaan aika tarkkaan ja huomauttelee minulle, olenko huomannut sen tai tämän jutun. Ja tietenkin kuolinilmoitukset on katsottava. Siellä on joskus joku äidin tuttava.
Keitin kahvin kymmeneltä ja samalla lopettelin Etelä-Saimaan lukemisen. Sitten töihin. Sen takia varmaankin haluan kirjoittaa tästä päivästä, koska koska tein aika paljon...
Äiti perkasi muikkuja ja valitti hieman sydänalaansa, ehkä istuttuaan liian pitkään kumarassa asennossa puhdistamassa kaloja. Ei hätää, kohta äiti tuli pihalle ja istui uudella terassillaan korituolissa, kävi naapurissa juttelemassa ja nyhtäisi muutaman kuihtuneen kukankin. Ja neuvoi minulle, että narsissin sipulit voi kaivaa ylös, parantaa maan ja istuttaa ne takaisin.
Öljysin eilen ostamamme saunan penkit ja jakkaran.
Lounaaksi söimme paistettuja muikkuja ja oman maan perunoita. Oli jo niin nälkä, etten hakenut pihalta mitään vihreitä.
Perkasin ja puhdistin muutaman litran luumuja, ne alkavat olla viimeisiä tänä vuonna. Suuri puu täynnä luumuja. Ajattelin tehdä chutneytä. Pitää etsiä ohje.
Keräsin pudonneita omenoita, lajittelin hyvät, vähän huonommat ja muumioiset. Keskiviikkona menen Marttojen mehuasemalle, ehkä 150+ kg?
Kaivoin vielä narsissin mukuloita uudelleenistuttamista varten. Koetan tehdä äidin haluamat hommat heti. Äiti muisteli kevättä, jolloin isäni kuoli, silloin narsissit olivat kauneimmillaan ja runsaat. Siitä on jo yli kymmenen vuotta; äiti ei ole jaksanut narsisseja hoitaa enää.
Olin hanslankarina veljelle, joka kiinnitti isän tekemän peltikatoksen yläkerran parvekkeen yläpuolelle. Katos otettiin uuden terassin tieltä pois. Äiti kävi katselemassa työtämme ja oli mielissään, että isän tekemä katos sai uuden paikan.
Tässä välissä kurkkasin nettiin, siellä oli käynytkin Saku. Ja sanoi juhuu Dalianista. Kaikki siis hyvin. Siitä tuli hyvä mieli, vaikka Sakun kanssa eilen juteltiinkin pitkä tovi puhelimessa.
Maa-artisokan kaksimetriset varret kukkivat keltaisin kukin, ne ovatkin sukua auringonkukille, pienemmät vain. Joka vuosi eivät maa-artisokat ehdikään kukkimaan. Hunajakukat, jotka istutin heinäkuussa uusien perunoiden tilalle, kukkivat nyt. Ne ovat löytö; tyhjä maa kukkii nyt kauniin sinisenlilavärisin kukkasin. Niissä on pehmeitä piikkejä, tai höytyviä.
Lämmin päivä yllätti, syyskuun lopulla 20 C. En olisi malttanut tulla sisään, mutta vähän väsytti nyt kuuden maissa. Tämä kirjoittaminen rentoutti ja nyt kakunpaistoon.
Illalla söimme juustoleipiä ja riisipuuroa.
Äiti käy nukkumaan yhdeksän maissa, yleensä puoliyhdeksän uutisten jälkeen ja nukkuu kellon ympäri. En tiedä ketään iäkästä ihmistä, tai ketään muutakaan, joka nukkuu niin hyvin. Siihen vielä iltapäiväunet.
Minulle riittää 5-6 tunnin unet. Joskus haluaisin torkahdella vielä tai lukea aamusella, mutta jos en mene alas puurolle viimeistään ennen kymmentä, äiti huolestuu.
Hyvällä omallatunnolla avaan television. Ville Haapasalon juontama Venäjän halki 30 päivässä on kotoisan tuntuinen; tuttuja junia, jokilauttureita ja Leninin patsaita, hyvinvoivia Siperiankaupunkeja.
BB on auki tuossa rinnalla. Pitäähän sitä vilkaista, vain vilkaista välillä. Pitäisi osata jättää telkkari kiinni ja ottaa kirja. Viime aikojen Kaikki kompostista -kirjan voisi jo laitta talviunille. Odottamassa on Hanif Qureshin Novelleja, Bo Carpelanin Kesän varjot (luin sen aikoinaan jossain epämääräisessä mielentilassa, ja halunnut aina lukea sen uudelleen). Hemingwayn Vanhus ja Meri, joka oli suosikkikirjani lukioaikana, se pitää ehdottomasti lukea uudelleen nyt 50 vuoden päästä. Ja monta muuta kirjaa odottaa. Kirpparilta ostamiani, tai Aishan suuresta kirjastosta, tai Sakun Kiinasta kertovia kirjoja. Ehkä sadepäivänä ehdin.
Näihin ajatuksiin, kello on jo yli puolenyön. Hyvä päivä tänään. Syksyinen ruusu, on oikeastaan kauniinmpi kuin kesäinen täydellinen kukka.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti