Puolivuosittainen sisätautilääkärinkäynti eilen: kaikki veriarvot olivat erinomaiset. Yksi kolmesta verenpainelääkkeistä muutettiin lähinnä sen takia, että se piti yrittää puolittaa, mutta lääke mureni hankalasti syötäväksi. (Uusi verenpainelääke on Zanidip, verenpainelääkkeitä on nyt käytössä kolme erilaista) Puolivuosittaiskäynnillä lähinnä seurataan paksun veren tilannetta (Hydrea lääkitys) ja nyt tilanne on vakaa. Samalla muukin terveydentilanne tulee tarkistetuksi.
Äidille pieni muutos rutiineissa aiheuttaa totuttautumista; lääkkeenottoaika ei miellyttänyt tällä kertaa. Mahdolliset sivuvaikutuksetkin pelottivat. Niitä ovat päänsärky ja huimaus.
Mitä paremmin äiti voi, sitä enemmän hän tarkkailee ympäristöään terävin aistein ja minä ressu tytär, olen liemessä jos toisessa. Äiti korjasi joka ainoan pyykkivaatteen ripustuksen. Väärä kattilankansi. Ulkovalot turhaan päällä. Pyyheliinaa ei saa pitää olkapäällä. (Olen oppinut tämän kokkihommissa).
Ulkona penkille asettamani tyhjät kauniit ruukut ovat romutavaraa ja joutavia. Joka paikka puutarhassa on tura. Äiti pitää suorista kukkariveistä, minä taas reippaista sekoituksista. Kuokkaa ei pitäisi jättää lojumaan perunapellolle.
- Oon mie kasvattanut leijonankitoja ja ne on kauniita rivissä ja kasvoivat paljon korkeimmiksi, sun on tuolla kaiken tursun keskellä miten sattuu. Eihän ne siellä pääse kasvamaankaan.
Jossain välissä puhdistin ja pilkoin kolme ämpärillistä omenoita, toisen luumuja, keitin ne hilloksi, purkitin. Pesin pari koneellista pyykkiä, ripustin kuivamaan, mankeloin. Kävin kaupassa. Tiskasin. Ja sitten olikin ilta ja hetki itselleni.
Leijonankita ja verbena kukkapenkissäni.Siinä tursussa.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti