Kumpujen alla. Matkakertomus perjantaina osa 1 1

Oi ihmeellistä mitä voi tapahtua, jos auto sammahtaa ja kuitenkin pitää lähteä asioita hoitamaan.
Jouduin, tai paremminkin sain onnekseni kävellä muutaman kilometrin syvänsävyisessä syysiltapäivässä. Matkaan ja sen sattumiin kului 3,5 tuntia.

Matka alkaa ihmetellessä 20 bussilastin purkautuessa paikallisen marketin parkkipaikkalla. Olen kotikaupunkiini muuttettuani jo keksinyt, että valtavat marketit täällä ovat valtavia, koska rajan takaa Venäjältä käy paljon ostosmatkailijoita. Muuten valikoimat eivät olisi niin suuret.

Mutta siitä suunnistin pikaisesti kotimatkalle pujotellen täyden suuren parkkipaikan autojen välitse. Matkalle osuisi vanha hautuumaa, jonka läpi suunnittelin kulkevani, siellä on isoisäni, seppä Jaakko Alfred Sarellin itsetekemä hautaristi. Matkan varrella olisi Tykin vanha kaupunginosa.  Tykki on vanha puutaloalue, kadut hiekkaisia, talot mansardikattoisia, tai vaatimattomia mökkejä, jotka melkein tukehtuvat tien viereen, sillä tientekijät ovat aikojen kuluessa leventäneet ne autoille sopivimmiksi ja tunkeneet tienreunan talon lautaseiniin kiinni. Toisella kadulla huomaan uskomattoman kauniita vuosisadan alun puutaloja, osa kauniisti korjattuna, pihat täynnään omenapuita ja marjapensaita ja polttopuita. Nyt en huristakaan läpi kadun matkalla jonnekin, vaan kurkkailin pihoihin, ja mitä löysinkään! Ihania kumpuja! Kumpujen alla salaisen hämärät maakellarit! Olisikohan niissä kriikunahillopurkkeja ja lanttuja? Olisipa minullakin sellainen pihalla. Kamera sattui olemaan taskussa ja aloitin kuvaamaan. En voinut päättää mitä katua kulkisin hautausmaan portille; kuljeskelin lopulta siksakkia ettei yksikään menninkäiskumpu jäisi huomaamatta ja kuvaamatta.

Enhän minä kaikkia varmaankaan saanut näköpiiriini, sinne täytyy mennä uudestaan!
Miten iloiseksi tulinkaan niitä kuvatessani! Surullisia ajatuksia on ollut viime päivien aikana, ja nyt ihan oikeasti tuntuu, että ne surujen aiheet ovat väistymässä ajan mittaan, luontevasti ja  niinkuin tarkoitettu on. Samalla tavoin tunsin, kun kaksosteni syntyessa keskosena 3 kuukautta ennen aikojaan. Olin ihan varma, että selviämme silloin. Niinkuin selvisimme! Niin olen nytkin varma.

Perjantaikävelyn osa 2. jatkuu huomenissa.

Google ilmoittaa, että valokuvakiintiöni loppui nyt!

Pitääköhän aloittaa uusi blogi tai ostaa lisätilaa. Mitenkähän tämä nyt oikein toimii!

Näin sanottiin:

Hups! Tallennustilasi loppui. Käytät 100 % valokuville varatusta 1 Gt:n kiintiöstä. Osta lisää tilaa

Kuvat tallennetaan Picasa-verkkoalbumien tiliisi ja ne sisältyvät kuville varattuun 1 gigatavun ilmaiseen tilakiintiöön. Hankkimasi lisäsäilytystila jaetaan Gmailin, Picasa-verkkoalbumien ja Google-dokumenttien kesken. Lisätila lasketaan ilmaisen kiintiön päälle. Lisätietoja....