Leipä on komija ku emäntäkin.

Luomuleipä on kuulemas statussymbooli. Jaahas. Voi olla, että joissakin piireissä niin voi ollakin. Itsekin kyllä mieluusti ostan paikkakunnan pienleipomoiden leipää, sitä ei luomuna mainosteta ja ehkä ei tiukasti olekaan. Ostan mieluusti torilta luomutilan jauhoja. En statuksen vuoksi, vaan kannaattaakseni lähiruokaa, saadakseni terveellisempää puuroa tai lepuskoita. Niitä paistoin viimeksi, oman maan perunoista ja luomuohrajauhoista Liperistä. Samalla joskus tulee mieleen myös pienentynyt hiilijalanjälkeni. Syömmehän paljon lähiruokaa. Omastakin pihasta. Hernekeitto porisi tänään suomalaisista herneistä ja tilateurastamon luista.

Lienee ihan totta, että itäisessä Suomessa on eniten pieniä leipomoita, ja näin valikoima kaupoissa on suuri. Meillä on aina Korpelan ruisleipää ja useimmiten Pullin tai Korpelan rieskaa. Rieska täälläpäin on pyöreä hiivalla kohotettu leipä, jossa on joko ohra- tai kaurajauhoja. Ei kaupan höttöjä viipaleita, ei päämummo niitä huoli. En kaipaa itsekään.

Äitipäämummo vähän sotkee ajatustani hiilijalanjäljen pienentämisestä, sillä aamupuuroksi kelpaavat vain Nallen neljän viljan hiutaleet, minä hauduttaisin hartaasti, keittäisin ohraryynistä tai tattarista uunipuuron. Joskus keitänkin.  Mutta joissain asioissa on päämummolle annettava periksi. Puuron päälle laitamme molemmat pellavasiemenrouhetta ja puolukoita. Siis puuroa aamulla. Se on hyvä!

Tulin katsoneeksi keittokirjakirjastostani lepuskan/leposkan/liepuskan ohjeen Karjalaisesta keittokirjasta. Ihan oikein se meni, vaikka lapsesta saakka olen tiennyt mitä ainekset ovat; perunamuussia ja ohrajauhoja, kananmunaa ja suolaa. Niistä leivotaan pehmeitä kakkaroita, näyttävät pitaleiviltä. mutta perunan ansiosta ne sulavat suuussa. Yhtymäkohtia Lähi-idän pitaleipään ja Intian niemimaan naan-leipiin siinä mielessä, että malli on sama ja ne tulee syödä tuoreeltaan.

Kun joku aihe putkahtaa esiin, tuntuu, että aiheesta ilmaantuu samaan aikaan jotakin muuta toiselta taholta. Sattumalta osui eteen artikkeli leivänteosta jo mahdollisesti kivikaudella; tehtiinkö jo silloin samantapaisia kakkaroita, josta maailman pitaleivät ja leposkat ja rieskat ovat periytyneet? Siteeraan tässä Hesarin artikkelia 19.10.2010:

....Tämä tarkoittaa, että kivikauden ihmiset keräsivät ja kuivasivat kasveja ja jauhoivat niitä ravinnoksi jo 30 000 vuotta sitten. Löytö muuttaa käsityksiä, joiden mukaan kivikauden ihmisten ruokavalio olisi koostunut vain lihasta ja satunnaisista marjoista ja hedelmistä.



Jauhinkivien löytyminen näin laajalta alueelta viittaa siihen, että tapa on ollut vakiintunut kivikautisissa ihmisyhteisöissä ja säännöllinen osa ihmisten ravitsemusta.


Tutkijat eivät osaa sanoa miten jauhetta on käytetty. Ihmiset ovat mahdollisesti sekoittaneet sitä veteen puuromaiseksi mössöksi tai paistaneet siitä ohuita "leipiä".

Leposka/lepuska/liepuska, potatrieska Karjalaisen keittokirjan mukaan (Tammi)
(pikku leipänen, venäjän sanasta hlieb, leipä)

*perunoita
*suolaa
*laskumaitoa (tai rasvatonta tai kokomaitoa, perunan keitinvettä) nesteeksi
*ohralestyjauhoja

Perunat kuoritaan ja keitetään. Keitinvesi kaadetaan toiseen astiaan ja perunat survotaan hienoksi.
Lisätään suolaa ja maitoa sen verran, että seoksesta tulee löysän puuron vahvuista.

Jauhoja sekoitetaan minkä kapustalla saa sekoittumaan. Jätetään vähäksi aikaa imeytymään peitettynä. (Voit käyttää myös ylimääräisen perunamuussin tähän)

Pyöritetään jauhotetulla pöydällä palloiksi, jotka taputellaan teevadin kokoisiksi ohuiksi kakkaroiksi (1/2-1 cm paksuja) . Pistellään ja koristellaan haarukalla uuniin laitettaessa. Paistetaan uunin arinalla kuumassa lämmössä kauniin ruskeaksi. Syödään voin kanssa sellaisenaan tai muun ruoan kanssa leivän asemesta. (Ruokolahti)
Itse olen laittanut joskus kananmunaa taikinaan, ja paistelen ne leivinpaperin päällä +300 C kuumassa uunissa. Meilläpäin Etelä-Karjalassa käytetään ohraa, mutta vehnää ja ruistakin käytetään varsinkin Kannaksen alueella.

laskumaito: kurri, kuorittu maito
kapusta: puukauha

Leipä on komija ku emäntäkin. (Viipuri)
Sillo nuor syöp ko leivä näkköö. (Jääski)