Torstaipäivä Melbournessa

Aamulla naisväki heräili myöhään...tai mikä nyt on myöhään, kun pienin meistä herättää koko porukan noin neljän tunnin välein. Väleissä ehtii äiti-Aisha nukkumaan tunnin tai pari: ensin Zoen rintasyöttö, sitten pullosta lisää, sitten maidon pumppaus. Mummo heräilee samoihin aikoihin, mutta onnistuu saamaan vähän pitemmät väliunet. Meksulla oli työpäivä ja oli jo aamutuimaan vienyt Max-koiran ulos ja lähtenyt töihin.

Zoen laskettu aika oli eilen, mutta meidän pikkukarhu on jo reilun kuukauden vanha! Pikkukarhu, mustikkakarhu on sellainen pieni murisija. Unissaankin murisee. Jos maitoa ei tule tarpeeksi nopeasti tarjolle, murina muuttuu ärinäksi ja jos sekään ei riitä, voi mustikkakarhu ottaa kaikki äänivarat käyttöön. Zoe ääntelee mitä kummallisempia pikku murinoita ja taitaa Zoesta tulla puhelias tyttö.Tai on jo!

Päätimme lähteä Prestonin (kotilähiö)  Sprout Community Gardeniin, eli pienen  tuetun yhteisön pitämään kasvitarha-puuhapaikkaan, jossa kerran kuussa on toripäivä. Muina torstaina paikka on auki ja sieltä saa ostaa taimia ja puutarhan tuotteita. Puutarha on täysin luomu. Sellainen herttaisen ei-niin-viimeisen-päälle paikka, jossa on monta oleskelupaikkaa ja kivoja suojaisia puita, kasveja erilaisissa penkeissä välillä sekaisin ja välillä enemmän rivissä.

Puutarhalla kuuluu Sprout Community projektiin, joka ylläpitää osaltaan asukkaiden mielenterveyttä. antaa mielekästä tekemistä, yhdistää lähiön asukkaita, tulee luovuutta. Hyvin  leppoisaan tapaan, siltä ensi vierailullani tuntui. Aisha käy siellä usein. Se on vain pienen kävelymatkan päässä.

No ennen kuin päästiin lähtemään, piti tehdä keskipäivän syöttörutiini, siinä pullo-osuudessa mummokin saa osan. Näin äiti-Aishan osuus on nopeampi. Syöttöruljanssiin kun saatta mennä kaksikin tuntia.

Äiti-Aishalle tein pinaattimunakkaan ja itse söin borsh-keittoa, jonka olin aikaisemmin tehnyt.
Viime hetken vaipanvaihto ja Zoe pujotettiin kantoliinaan. Siitä Zoe tykkää. Paitsi jos pysähdytään vaikkapa valoissa, tai katselemaan näyteikkunaa, murisee pikkukarhu: hei liikkeelle!

Pöydälle jäivät leikatut liivinsuojat, joita mummon pitäisi ommella pian. Ehkä illalla, jos ehtii.

Ensin käytiin kirpparilla kodin vastapäätä ja sieltä mummo sai itselleen flanelliyöhousut , jollaisia ihmetteli jo aikoinaan Sydneyssä asuessa. Silloin nuorena ei ollut kylmä ja kai joskus joku vieressä lämmittämässä; muka vanhanaikainen flanellinen yöpuku oli ihan out. Nyt se on suloisen lämmin. Melbournessa on nimittäin hiukan kylmä. Aurinkoista kyllä. Satanut on vain pari kertaa kahden viikon aikana.

Tänään on kevään ensimmäinen päivä. Aurinko paistaa ja tuntuu, että lämminhän ulkona on. Kaikki sanovat, että Melbournessa voi olla neljä vuodenaikaa samana päivänä. Kadun aurinkosella puolella onkin lämmin, mutta toisella puolen vedin villahuivia tiukemmalle. Niin sitten oli siinä ja siinä, että suuri villahuivi niskassa just ja just selvisin ulkoilun. Zoella oli lämmin äidin kengurupussissa.

Katselimme taimia Aishan parvekkeelle. Aishan isolle parvekkeelle mahtuu hyvä valikoima vihanneksiakin isoihin ruukkuihin. Laitetaanko mangoldia, tomaatteja, papuja, lehtikaalia ja yrttejä ainakin.

Tarjolla oli maustettua maitoteeta, chaita ja sen kanssa sitruuna-tamarillopiirasta. Suuressa pizzauunissa tehtiin kurpitsa-mangoldi-ricottapizzoja. Grillillä japanilaisia vihannesmunakkaita, joiden villiä nimeä en muista. Ja muuta hyvää syötävää, hunajaa ja hilloja, kortteja ja muita käsitöitä ja koruja, kitaristikin soitteli. Seuraavalla kerralla tullaan lounaalle tänne. Söin muuten suositussa pizzapaikassa myös pizzan, jossa oli kurpitsaa. Selvä aussijuttu tuo kurpitsan käyttö. Hyvää se oli, muina lisukkeina jotain pinaatintapaista ja vuohenjuustoa.

Yhdessä nurkassa oli sievä grillauspaikka ja haaveilin jo, että ilmoittaudun vapaaehtoiseksi puutarhalle ja sitten istun iltapäiväteellä siellä puiden varjossa. Paikalla oli paljon lapsia, ja porukka näytti hieman hipahtavalle, tämä Aishan sanoin. Siis sellaista perusluomuporukkaa, jotka pukeutuivat aivan kuin Suomenkin viljelevät vaihtoehtoporukat, ja jotka harrastivat luomua ja muita maailmanparannusaatteita.

Woolies-kaupan kautta kotiin ja tekemään Rajma-dalia, Sitä tarjoili aikoinaan Usha, intialainen ystävämme, ja siitä tuli hetkessä silloisen kasvissyöjän Aishan lempiruoka. Rajma tehdään punaisista pavuista (kidney beans), sipulista ja tomaatista ja siihen kasa intialaisia mausteita. Toissapäivänä äiti katseli, kuinka äidin  kaksi kasvissyöjäentistänuorta leikkasi porterhouse-pihvejä. Äiti-Aisha proteiinin kaipuuseen, Saku ennen Kiinaan lentoaan , koska siellä ei juuri pihvejä harrasteta.

Christa, saksalainen ystäväni, joka asui pakistanimiehensä ja lasteni kanssa samanikäisten Hannan ja Salmanin kanssa Karachissa samaan aikaan kuin me, 80-luvulla, soitti skypellä ja juttelimme pitkän tovin.  En voi moittia naamakirjaa, siellä on paljon ihania ystäviä, joiden kanssa yhteydenpito on ihan eri tasolla, kun saamme jutella kasvotusten. Zoekin pääsi esittäytymään.

Meksu oli hakenut viikottaisen vihanneslaatikon toiselta luomufarmilta. Otti vielä Maxin mukaansa ja kävi koirakoulussa. Max totuttelee lapsiperheen koiraksi ja siksi koirakoulussa. Max ei tietääksemme ole ollut lapsiperheessä vaan vanhan isännän koira ja kun on jo noin kuusivuotias, tällainen vauvan tulo voi olla stressaavaa ja Max onkin kovin valpas ja huolissaan koko ajan jos Zoe vinkaseekin. Maxin isäntä oli kuollut ja Max joutunut löytökoirakotiin. Sieltä Max löytyi.

Välipalaksi saimme vastapäisestä libanonilaisesta leipomosta lämpöiset oregano-seesaminsiemenpizzat...tai sellaiset ohuet piirakat, jotka paljon pizzaa muistuttavatkin. Paitsi täyte.

Illan tullen oli sitten vuorossa mummon ompelu-urakan aloittaminen; liivisuojusten teko. Aisha oli tilannut bambuflanellia, pehmoista valkoista hyvin kosteutta imevää kangasta ja siitä leikkasin pyörylöitä. Ne olisivat luontoystävällisempiä kuin kalliit  kertakäyttöoiset ostosuojat. Zoellekin pitää tehdä vaippaliinoja, enimmäkseen Zoe käyttää kestovaippoja.

Aikaisemmin olin tehnyt tutkimusta netissä, millaisia liivinsuojuksia ovat muut tehneet ja mistä kankaista. Yllättävän paljon ja monenlaista liivinsuojusta olivat äidit tehneet. Tavallista flanellia on käytetty ja päälliseksi pul-kangasta. Bambu on uudehko materiaali. Kokeilemme aluksi 3 tai 4 kerrosta bambuflanellia. Kokeilukappaleet olivat valmiit iltakahdeltatoista ja pieni perhe on jo unten mailla. Jokainen hetki on otettava talteen. Mummo tässä vielä naputtelee mukavan päivän ajatuksia ylös. Kuvia en taida enää laittaa, jääkööt huomiseen.

Nyt varustaudun uusin flanellihousuin yöpuulle.