Joulutarina, mikä on ihan tosi

Joulutarina Tirilästä

AApuuua! APUA! sain huutaa kainaloita myöten lumeen uppoutuneena omenapuun alla. Ai miten sinne jouduin? No, onkos kukaan teistä nähnyt joulutonttua ihan lähietäisyydeltä? Onkos? Aina ne vilahtelee, mutta kun olin kuvaamassa ihanasti lumipalleroista vanhaa talviomenapuuta, näin jotain punaista ja säntäsin päin metristä lumikinosta.

Ja siinä vajosin yhä syvemmälle pehmoiseen pakkaslumeen, kun toista kättä piti pitää ylhäällä ja varoa kameraa, enkä saanut pehmeässä lumessa mitään tukea kammetakseni ylös omin voimin, kun näin vilahduksen. Mitä se oli? Jänis? Kettu? Ei ne oo punasia kerkesin hoksaamaan. Just, sain kamerakäden ylös ja sihtasin sinne päin; siellä se oli! Ihan oikea tonttu! Olikohan se kuullut avunhuutoni...

Yhtäkkiä pärähti kone käymään. Okei, se oli veljeni. Miten veli kuulisi avunhuutoni lumilingon melussa! Olin jo aika epätoivoinen -15 C pakkasessa ja umpisukkelossa lumessa...kun pieni lapaskäsi tarttui käteeeni ja yritti vetää minua ylös lumipenkasta....ei, ei ihan onnistunut ja silloin alkoi tupruttaa lunta ympäriinsä. Alkoiko satamaan lunta? Lumilingon ääni koveni...eieeieieie! lunta alkoi suhisemaan päällemme, lumilingon suhauttelemana, ei taivaasta, ja katsoin lapaskättä: tonttu, tonttu se oli tullut auttamaan minua, mutta lumilinko alkoi lähestyä...


"Muori uppooo, muori uppooo" tonttu huitoi kovasti käsillään ja koetti päästä lumilinkomiehen näkökenttään. Se ei ollut helppoa, sillä lumilinko metelöi ja tuprutti lunta. No viimein, se hurja kone pysähtyi lumipenkan taa. "Mitä sie huijot, tonttutyttö, ei täällä mitään muoria oo, eiks se muorisi ole vielä Korvatuntur...illa."

"Eikun ei se muori, tuolla lumessa uppoo yks mummeliini, tuu auttamaan." Tonttu huitoi lumipenkkaan päin ja jopas veliseni minut huomasi. Annoin ensin kameran toisesta kädestä ja sitten lopulta pääsin jaloilleni. Veli kyllä naureskeli "mitä sie siellä omenapuun alla möyrit, eikös kauempaa valokuvaa saa".

Tonttukin putsaili pehmeää lunta punaiselta nutultaan, vähän jo kylmissään sekin. Tonttu sanoi, että kun joulu on jo niin lähellä, on kaikki kiltit ja tuhmatkin katsastettu, joulupukille tiedotettu, niin voitais yhdessä mennä lämmittelemään ja askartelemaan viimeiset joulukortit. Niin tehtiin. Ensin pyysin, poseeraisiko Elli-tonttu kameralle, että saisin todistuskappaleen kaikille teille, jotka eivät meinaa uskoa, että tonttu minua todella auttoi. Ehdittiin vielä paistaa karjalanpiirakatkin kun veli oli leivinuunin laittanut lämpenemään ja laitettiin sinne kokonaisia nauriita hautumaan. Sellaisen vanhan tavan kertoi meille Martta-mummi. Nauriinpuolikkaat sitten koverrettiin voin kanssa suuhun. Mummi kertoi, että sellainen oli tapana hänen lapsuudessaan 80 vuotta sitten. Ei sen parempaa! Ai niin, syötiin vielä pihan omenapuiden punakylkisiä talviomenoita jälkiruuaksi. Ne olivat pahvilaatikossa kellarin rapussa lämpimästi pakattuna säilyneet jouluun asti.
Sen pituinen se.

ps. kuviakin on tulossa (todisteeksi)